Muistot    |   Muistokirjoitus

Elli Jansson 1927–2020

Professori emerita

Professori emerita Elli Jansson kuoli 21. maaliskuuta 2020 Tampereella 92-vuotiaana pitkälliseen sairauteen. Hän oli syntynyt Tampereella 19. syyskuuta 1927.

Jansson omaksui jo pikkutyttönä kodin arvot, ahkeruuden ja työnteon, ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen tyttölyseosta luokkansa parhaimpana vuonna 1947.

Lapsuutta varjostivat sodissa kaatuneiden rakkaiden veljien menetykset, mikä osaltaan vaikutti hänen ammatinvalintaansa.

Jansson valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1955, väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1960 ja sai erikoislääkärin oikeudet laboratoriotutkimuksissa 1962.

Hänen työuransa alkoi Helsingissä Auroran sairaalan bakte­riologian ja immunologian laboratoriossa ja päättyi Tampereen yliopiston vasta perustetun lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäisenä mikrobiologian ja immunologian professorina, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1992.

Jansson julkaisi ylilääkäri Odd Wagerin kanssa jo 1957 kokemuksia CRP:n käytöstä keskushermostoinfektioiden diagnostiikassa. Artikkeli oli ensimmäisiä kuvauksia CRP:n kliinisestä soveltamisesta. Janssonin julkaisutoiminta käsitteli myös listeria- ja adenovirusinfektioiden diagnostiikkaa.

Väitöskirjassaan Jansson tutki lintujen levittämän klamydiakeuhkokuumeen esiintyvyyttä. Tästä aihepiiristä hän siirtyi tutkimaan mykoplasmoja.

Hän julkaisi 1960-luvulla havaintoja mykoplasmoista kollageenitaudeissa ja keskittyi myöhemmin tutkimaan niiden osuutta nivelreuman etiologiassa. Hänen ohjauksessaan tutkittiin laajasti mykoplasmainfek­tioiden diagnostiikkaa.

Jansson oli luonteeltaan pidättyväinen ja vaatimaton mutta tinkimätön itselleen tärkeissä asioissa. Hän oli alaisilleen lojaali, kannustava ja salliva.

Hänen johtamistapaansa kuvaa neuvo: ”Älä kerro huonoja uutisia alaisillesi ennen viikonloppua, jos se ei ole välttämätöntä.” Professorikollegat arvostivat hänen harkittuja mielipiteitään ja harvinaista epäitsekkyyttään. Häneltä oli helppo kysyä neuvoja ja saada asiantuntevat vastaukset ilman vastapalvelujen vaatimuksia.

Vaativan työn vastapainoksi Elli matkusti usein lomillaan ja osallistui säännöllisesti moniin oman alansa kansainvälisiin kongresseihin. Lukuisat olivat ne postikortit, joiden kautta saimme lukea kuulumisia eri matkakohteista.

Rauhoittumisen paikka oli myös hänen kaunis kotinsa, jonka ikkunoista avautuivat esteettömät näkymät Näsijärvelle.

Lapsuuden kesäpaikka Näsijärven Karso-saaressa vaihtui 1970-luvulla omaan merenrannalla sijaitsevaan kesäasuntoon Inkoon Orslandetissa, missä hän nautti luonnon rauhasta ja puutarhanhoidosta.

Elli oli rakastettu täti sisarusten perheille, joiden elämää hän seurasi mielenkiinnolla ja joille hän oli tarvittaessa tukena.

Erityisen tärkeitä olivat hänen ennenaikaisesti kuolleen sisarensa neljä lasta Itävallassa, joiden hyvinvoinnista hän kantoi huolta.

Ellin tapoihin ei kuulunut neuvoa sanomalla, miten asioiden pitää olla, vaan hän opasti kertomalla tarinoita omasta elämästään. Näin hän rakensi meille arvojen sillan sukupolvesta toiseen.

Inko Jansson


Kirjoittaja on Elli Janssonin veljenpoika.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet