Muistot    |   Muistokirjoitus

Teija Lukkari 1968–2020

Yliopistonopettaja

Filosofian maisteri, yliopistonopettaja Teija Hannele Lukkari kuoli Jyväskylässä 1. kesäkuuta 2020. Hän oli 51-vuotias, syntynyt Sotkamossa 10. joulukuuta 1968.

Vuorovaikutusverkostoja kuvataan usein näkymättömänä kudelmana, ja sellaisen kutomisessa Teija Lukkari oli vertaansa vailla. Hän ei vain tutustunut uusiin ihmisiin vaan myös ystävystyi ja piti ystävyyssuhteita aktiivisesti yllä. Ja tuntuu, että hän tekee tätä edelleen: tämä kirjoitus syntyi yhteisen muistelun kautta.

Lukkari oli paitsi sosiaalinen lahjakkuus myös vuorovaikutuksen ammattilainen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuva puheviestinnän yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa. Työssään hän pääsi välittämään itselleen tärkeitä asioita opiskelijoille ja eri alojen ammattilaisille ympäri Suomea.

”Lukkarin koulu” on jäänyt monen mieleen. Iloisuus, valoisuus ja huumori yhdistettynä asiantuntemukseen ja kannustavaan otteeseen tekivät Teijasta pidetyn opettajan. Viime vuosina häntä kiinnostivat ammatillisesti erityisesti työhyvinvoinnin ja viestinnän yhteydet sekä vuorovaikutus terveydenhoidon viestintäsuhteissa.

Mikä teki Teijasta Teijan? Hänen sydämessään oli oma lokero ihan jokaiselle ihmiselle. Hänen seurassaan koki itsensä arvostetuksi, ja hänen kiinnostuksensa ulottui myös ystävien perheisiin, joiden kuulumiset hän aina muisti kysyä. Suuri on se nuorten joukko, jota Teija kannusti ja opasti eteenpäin ja jolle jäi Teijasta kannatteleva muisto.

Kiinnostus toisiin ihmisiin saattoi versota maalaistalon sosiaalisesta ympäristöstä sisarussarjan nuorimpana. Jo lapsena hän hämmästytti kyvyllään keskustella eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Teija etsi aina hyvät puolet asioista, mutta ei kieltäytynyt näkemästä tosiasioita, eikä uskotellut sellaista, mikä ei voinut toteutua. Tämä asenne myös vahvistui kuolemaan valmistautumisessa. Teija totesi monesti, että hänellä on ollut hyvä elämä. Sairauden aikana saattoi vain ihmetellä hänen kykyään tarkastella asioita sellaisina kuin ne olivat. Ehkä realistinen asenne juonsi juurensa synnyinseudun Kainuun korvista, joissa luonto näytti voimansa ja ihmisen paikan. Sieltä kumpusivat ehkä myös mainiot organisoinnin taidot. Teijan kalenteri oli käsite.

Kun Teijaa muistelee, mielessä on iso hymy, nauravat silmät ja lämmin punainen tila, joka häntä ympäröi. Sen piiriin me jokainen ystävä pääsimme ja se kantaa meitä tässä ikävässä eteenpäin. Toivottavasti myös Teijan kaikkia läheisiä ja suurta rakkautta Aria, joka hoivasi puolisoaan loppuun saakka.

Saila Aarnio

Maija Gerlander

Eeva Takala


Kirjoittajat ovat Teija Lukkarin ystäviä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet