Muistot    |   Muistokirjoitus

Juhani Piilonen 1941–2020

Professori

Professori Juhani Piilonen kuoli kotonaan Helsingissä 27. syyskuuta 2020.

Hän oli 78-vuotias, syntynyt Huittisissa 3. marraskuuta 1941.

Piilonen tuli ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta 1962. Hän väitteli tohtoriksi 1982, ja jo samana vuonna hänet nimitettiin Helsingin yliopiston Suomen historian dosentiksi. Professorin arvon hän sai 2006.

Pääosan elämäntyöstään Piilonen suoritti ”pätkätöissä”, lukuisissa valtion ja kuntien historiahankkeissa (mm. punakaartin historiakomitea, Suomen ­itsenäisyyden alku, Lenin ja Suomi, Suomen sotasurmat, Baltic connections). Hänen korkea­tasoiset paikallishistorialliset tutkimuksensa huipentuivat suurteokseen Sastamalan historia (1997, 2007), jossa käsiteltiin kahdeksan kunnan vaiheita aikana 1300–1920.

1980-luvulla Piilonen perehtyi syvällisesti vuosien 1917–1920 suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen traagisiin tapahtumiin. Hänen väitöskirjansa Vallankumous kunnallishallinnossa (1982) oli osa punaisen Suomen histo­riaa.

Muiden aikaan liittyvien artikkeleiden jatkona oli saksankielinen kirjoitus Stalinin osuudesta neuvostovaltion perustuslakiin. Tutkijana Piilonen viimeisteli ideansa esimerkillisellä, kriittisellä lähdetyöllä. Tulos oli vankkaa ja älyllistä. Projekteissa hän oli aloitteellinen, kommunikoiva ja kritikoiva.

Klassisten kielten taitajana Piilonen olisi voinut erikoistua toisellekin alalle. Tiedeakatemia julkaisi 1974 hänen kreikkalaista filologiaa sekä vanhan ja keski­ajan maantiedettä koskevan artikkelinsa, joka perustui hänen Suomen Rooman-instituutissa harjoittamiinsa tutkimuksiin ja noteerattiin mm. brittiläisessä tutkimuksessa.

Henkilönä Jussi oli vakaa, luotettava ja hyväntuulinen. RUK:n ajalta hänet muistetaan hiljaisesta huumoristaan. Monet muistavat myös ”piiskaryhmä Piilosen”, kun oppi-isä Eino Jutikkala määräsi hänet gradutöihinsä juuttuneiden toverien mentoriksi.

Kotiseutuväki Vammalassa, Helsingin Puistolassa ja Äänekoskella taas oppi hänessä tuntemaan auliin ja suositun esitelmien pitäjän.

Akateemisen elämäntyönsä ja yhteiskunnallisen aktiivisuutensa ohessa Juhani oli rakastava ja huolehtiva aviomies, isä ja ukki, joka oli aina valmiina kuuntelemaan ja tukemaan lähimmäi­siään: tytärtä, poikaa ja kolmea lapsenlasta.

Historiantutkimus oli hänelle sekä työ että harrastus. Menneisiin aikakausiin sijoittuneista elävöitetyistä kertomuksista ja Juhanille ominaisesta huumorintajulla maustetusta oivaltavasta luonteesta sai iloita myös hänen lähipiirinsä.

Ohto Manninen

Laura Hyppönen

Kirjoittajat ovat Juhani Piilosen tutkijatoveri ja tytär.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet