Muistot
Jukka Sädevirta 1942–2020
Oikeustieteiden lisensiaatti Jukka Sädevirta https://www.hs.fi/haku/?query=jukka+sadevirtakuoli Vantaalla 6. joulukuuta 2020. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Tampereella 28. joulukuuta 1942.
Sädevirta kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Juristin työt alkoivat Tampereen kaupungilla, josta hän siirtyi SAK:hon. Pisimmän työuran hän teki neuvottelupäällikkönä Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa.
Jo 1980-luvulla Sädevirta oli kiinnostunut työelämän kehittämisestä. Hän toimi mm. Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmän puheenjohtajana käynnistäen työelämän laatuun, tuloksellisuuteen ja henkilöstöjohtamiseen kohdistuvia ohjelmia.
Sädevirta istui Työsuojelurahaston hallituksessa 1979–2006. Hänen roolinsa oli keskeinen hallitusohjelmien perustalle vuosina 1996–2010 toteutetuissa kansallisissa työelämän kehittämisohjelmissa. Hän oli myös aktiivinen rakentaessaan pohjoismaista yhteistyötä ja yhteyksiä kansainvälisiin tutkijoihin.
Sädevirran oma kiinnostus työelämän tutkimukseen liittyi laajasti henkilöstöjohtamiseen ja tuloksellisuuteen. Hänen teoksensa Henkilöstöjohtamisen ja sen tutkimuksen kehittäminen käsittelee työelämän laatututkimussuunnan teoreettista ja historiallista muutosta.
Erityisen kiinnostunut Sädevirta oli tieteenfilosofiasta ja kriittisestä realismista. Siirtyessään eläkkeelle hän otti tavoitteekseen väitöskirjan valmistumisen ja Roy Bhaskarin postuumin teoksen kääntämisen suomeksi. Käännöksen kohdehenkilöiksi Jukka nimesi suomalaiset nuoriso- ja opiskelijapolvet. Ehkä ironisena lausahduksena vallitsevalle työelämän tutkimukselle? Sairastuminen ja kuolema katkaisivat työnteon.
Jukan mielenmaisemaa olivat lapsuuden ja nuoruuden Pispalan harju sekä äiti Kertun ja isä Eeron kanssa vietetyt ajat Siunolan kesäpaikassa.
Puumalan Laihasaaressa hän viihtyi Sirkka-vaimon ja lasten kanssa kalastaen ja marjastaen. Jukalla oli aina mukana matkalaukku, ellei kaksi, täynnä kirjoja.
Jukassa oli Pispalan jätkää. Hän oli valmis ärhäköihinkin yhteenottoihin ajamiensa asioiden puolesta. Hän oli valmis myös pitkiin istujaisiin, joissa keskusteltiin tieteestä ja tutkimuksesta, välttämättömistä uusista hankkeista, ja monesta muusta.
Risto Nakari
Terttu Pakarinen
Tuomo Alasoini
Kirjoittajat ovat Jukka Sädevirran tutkija- ja työtovereita.
Sädevirta kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Juristin työt alkoivat Tampereen kaupungilla, josta hän siirtyi SAK:hon. Pisimmän työuran hän teki neuvottelupäällikkönä Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa.
Jo 1980-luvulla Sädevirta oli kiinnostunut työelämän kehittämisestä. Hän toimi mm. Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmän puheenjohtajana käynnistäen työelämän laatuun, tuloksellisuuteen ja henkilöstöjohtamiseen kohdistuvia ohjelmia.
Sädevirta istui Työsuojelurahaston hallituksessa 1979–2006. Hänen roolinsa oli keskeinen hallitusohjelmien perustalle vuosina 1996–2010 toteutetuissa kansallisissa työelämän kehittämisohjelmissa. Hän oli myös aktiivinen rakentaessaan pohjoismaista yhteistyötä ja yhteyksiä kansainvälisiin tutkijoihin.
Sädevirran oma kiinnostus työelämän tutkimukseen liittyi laajasti henkilöstöjohtamiseen ja tuloksellisuuteen. Hänen teoksensa Henkilöstöjohtamisen ja sen tutkimuksen kehittäminen käsittelee työelämän laatututkimussuunnan teoreettista ja historiallista muutosta.
Erityisen kiinnostunut Sädevirta oli tieteenfilosofiasta ja kriittisestä realismista. Siirtyessään eläkkeelle hän otti tavoitteekseen väitöskirjan valmistumisen ja Roy Bhaskarin postuumin teoksen kääntämisen suomeksi. Käännöksen kohdehenkilöiksi Jukka nimesi suomalaiset nuoriso- ja opiskelijapolvet. Ehkä ironisena lausahduksena vallitsevalle työelämän tutkimukselle? Sairastuminen ja kuolema katkaisivat työnteon.
Jukan mielenmaisemaa olivat lapsuuden ja nuoruuden Pispalan harju sekä äiti Kertun ja isä Eeron kanssa vietetyt ajat Siunolan kesäpaikassa.
Puumalan Laihasaaressa hän viihtyi Sirkka-vaimon ja lasten kanssa kalastaen ja marjastaen. Jukalla oli aina mukana matkalaukku, ellei kaksi, täynnä kirjoja.
Jukassa oli Pispalan jätkää. Hän oli valmis ärhäköihinkin yhteenottoihin ajamiensa asioiden puolesta. Hän oli valmis myös pitkiin istujaisiin, joissa keskusteltiin tieteestä ja tutkimuksesta, välttämättömistä uusista hankkeista, ja monesta muusta.
Risto Nakari
Terttu Pakarinen
Tuomo Alasoini
Kirjoittajat ovat Jukka Sädevirran tutkija- ja työtovereita.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
