Muistot    |   Muistokirjoitus

Veijo Saloheimo 1924–2020

Professori

Professori Veijo Aksel Saloheimo kuoli 29. joulukuuta 2020 Joensuussa. Hän oli 96-vuotias, syntynyt Tohmajärvellä 6. elokuuta 1924.

Taustaltaan Saloheimo oli vanhaa Bernerien pappis- ja sivistyssukua. Sukuhaara suomensi vuonna 1906 sukunimensä Saloheimoksi.

Saloheimo valmistui ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulusta 1942. Hän osallistui jatkosotaan JR 9:n riveissä ja haavoittui sodan loppuvaiheessa. Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1949 pääaineenaan Suomen ja Skandinavian historia.

Työura käynnistyi pitäjähistorioita kirjoittamalla. Nopeassa tahdissa valmistuivat Nurmeksen (1953), Pielisjärven (1954), Tohmajärven (1956), Rautalammin (1959) ja Pälkjärven (1963) historiat. Aluksi pääammatiksi näytti kuitenkin muodostuvan historian ja äidinkielen opettajan tehtävät. Saloheimo toimi 1955–1970 opettajana Pohjois-Karjalan ja Joutsenon opistoissa sekä Pielisjoen yhteiskoulussa.

Joensuun korkeakoulun käynnistyminen 1969 käänsi toiminnan suunnan. Saloheimo oli keskeinen henkilö Karjalan tutkimuslaitoksen toiminnan aloittamisessa. Syksyllä 1971 hänet nimitettiin sen vanhemmaksi tutkijaksi. Keskeiseksi työtehtäväksi tuli Pohjois-Karjalan historian kirjoittaminen Ruotsin ajan osalta. Vuonna 1971 Saloheimo oli jo väitellyt tohtoriksi maakunnan 1600-luvun asutusmuodoista.

Hänestä muodostui ehtymätön tietolähde Pohjois-Karjalan ja laajasti Itä-Suomen varhaisista vaiheista historian ammattilaisille ja harrastajille sekä sukututkijoille. Kaikkien oli mutkatonta lähestyä auttavaa, kannustavaa ja ymmärtävää Pielisjoen linnan tietäjää.

Kun Suomen historian opetus käynnistyi Joensuun korkeakoulussa syksyllä 1973, sekin lankesi kuin luonnostaan Saloheimolle.

Hänen innostavan opetuksensa ja kannustavan ohjauksensa myötä monet valmistuneista alkoivat elättää itsensä tilaushistorioita laatimalla. Saloheimo jäi eläkkeelle vanhemman tutkijan virasta 1989. Ennen sitä hän oli saanut valmiiksi Savon maakuntahistorian Ruotsin suurvalta-aikaa käsittelevän osan.

Joensuun yliopiston dosenttina hän oli vuodet 1973–1992, ja professorin arvonimen hän sai vuonna 1984.

Saloheimo oli tavattoman ahkera kirjoittaja vielä eläkevuosinaankin. Artikkeleita ja kirjoja valmistui agraari-, maakunta-, osakunta-, paikallis-, suku- ja ­väestöhistorian aloilta. Näkökulma laajeni sittemmin tverinkarjalaisten sekä Skandinavian ja Pohjois-Amerikan metsäsuomalaisten vaiheiden selvittämiseen.

Saloheimo oli pitkään uuttera toimija Aino ja Olla Teräsvuoren säätiössä, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiössä, Kotiseutu­liitossa, Museoliitossa, Pohjois-Karjalan historiallisessa yhdistyksessä, Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa ja Suomen Sukututkimusseurassa. Omat sota­kokemukset kasvattivat hänen haluaan ponnistella sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi.

”Isänmaan palvelu jatkuu läpi elämän” oli Veijo Saloheimon mottona, ja koko elämänsä ajan hän eli ja toimi niin kuin sanoi.

Tapio Hämynen

Jukka Kokkonen


Kirjoittajat ovat Veijo Saloheimon akateemisia oppilaita.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet