Muistot    |   Muistokirjoitus

Lars Norén 1944–2021

Kirjailija, ohjaaja

Ruotsalainen kirjailija-ohjaaja Lars Norén kuoli koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin 26. tammikuuta 2021 Tukholmassa. Hän oli 76-vuotias, syntynyt Tukholmassa 9. toukokuuta 1944.

Norén kirjoitti 60 vuoden aikana niin paljon näytelmiä, kuunnelmia, runoa ja proosaa sekä dramatisoi eri teoksia, ettei edes itse tiennyt niiden lukua. Pelkästään näytelmiä arvellaan laskentatavasta riippuen olevan yli 100.

Hän ohjasi muun muassa Dramatenissa ja oli sen kotikirjailija kymmenen vuotta. Hän johti Riksteaternia ja Göteborgin Folkteaternia ja vieraili ohjaajana muun muassa Oslossa ja Pariisissa.

Aika oli Norénille koti. Hänen näytelmänsä keskustelevat keskenään, varhaisten näytelmien lapset aikuistuvat, ja elämä saa perspektiivin. Kirjailija tuo näyttämölle hylättyjä lapsia, rakkaudetta kasvaneita fasistinuoria ja vankilakundeja. Ruotsalainen hyvinvointivaltio on pakotettu muuttumaan kontrollivaltioksi.

Perheen käsitettä Norén venytti valtion laajuiseksi. Hän kuvasi yltyvän naturalistisia perhe- ja parisuhdekriisejä ja kirjoitti draamallisia sarjoja tukiverkon läpi pudonneista ihmisistä.

Suomessa hänen näytelmiään on esitetty lähes kaikissa teattereissa. Tunnetuimpia lienevät Yö on päivän äiti, Bobby Fisher asuu Pasadenassa tai Jumalan lähellä kaaos.

Norénin työt voi nähdä August Strindbergin ja Ingmar Bergmanin perinteiden valossa. Hän on myös suurten amerikkalaisten näkijöiden Eugene O’Neillin tai Tennessee Williamsin sukulaissielu. Ibseniltä hän sanoi ajavansa parran.

Hän oli näyttelijälähtöinen ohjaaja, joka tarvittaessa nollasi tilanteen ja kirjoitti uutta tekstiä. Hän halusi ryhmänsä tekevän yhteistä matkaa, jossa kaikki tunnistavat itsensä.

Norénin ura keskeytyi Ruotsia vuonna 1999 järkyttäneiden ­Malexanderin poliisimurhien vuoksi. Norén oli koonnut vankien omista tarinoista näytelmän 7:3, jota he harjoittelivat suljetussa laitoksessa.

Teatterista tuli totta: vangit karkasivat lomallaan, tekivät pankkiryöstön ja takaa-ajo johti kahden poliisin murhaan. Norénia ryöpytettiin. Hän oli järkyttynyt ja sanoi halunneensa tutkia ja ymmärtää ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat fasistisesti. Hän oli luottanut vankeihin ja nähnyt mahdollisuutena yhdessä käydyt pitkät humanitaariset keskustelut. Hän oli uskonut taiteen parantavaan voimaan.

Silloin Norén kirjoitti tulivuorena purkautuvan elämäkertansa En dramatikers dagbok. Siitä tuli 1680-sivuinen skandaali, jossa nimetyt ihmiset tunnistivat itsensä. Teosta seurasi kaksi jatko-osaa. Norén hajosi ja syyllisti itsensä, mutta palasi estradeille uuden esteettisen muodon luojana. Hänen teoksensa olivat nyt minimalistisia ja pohtivia.

Syksyllä 2008 Norén kirjoitti ja ohjasi Pariisin Théâtre Nanterre-Amandiersiin valtavan menestyksen saaneen näytelmän nimeltä Anna Politkovskajan muistolle (A la mémoire d’Anna Politkovskaia). Materiaalina olivat Politkovskajan Tšetšenian sotaa käsittelevät kirjat ja kirjoitukset. Lähikuvaan nousivat sodan lapsiuhrit. Esityksen muoto oli sodan kaaos ja sisältö dokumentaarisen järkyttävä.

Norén hämmästytti suomalaisen yleisönsä, kun vuonna 2018 Svenska teaternissa sai maailman kantaesityksensä Episod.

Se oli lyhyin ja empaattisin koskaan nähty Norén. Kolme sukupolvea etsi tulevaisuuttaan asuntokauppoja pohtien. Norénia kiinnosti ihmisten tapa kätkeä todellisuus ja itsensä. Hän käytti tunne- ja mielentiloja avaavaa käsitettä kaikukammio.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet