Muistot    |   Muistokirjoitus

Eero Hiltunen 1948–2020

Valtiotieteen maisteri

Valtiotieteen maisteri Eero Hiltunen kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen Helsingissä 9. joulukuuta 2020. Hän oli 72-vuotias, syntynyt Helsingissä 11. tammikuuta 1948.

Hiltusen lähtökohdat olivat vaatimattomat, mutta kotona arvostettiin koulutusta ja niinpä lahjakas poika pääsi oppilaaksi Suomalaiseen yhteiskouluun. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän jatkoi opiskelua Helsingin yli­opiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 1971.

Mellunkylän alkuperäisenä asukkaana hän urheili nuorena Mellunkylän Kontion riveissä lajeinaan kuulantyöntö, kiekonheitto ja pika-aidat.

Jo varhain työuralla Hiltunen suuntautui asuntopolitiikkaan, ja siitä tulikin hänen koko työ­uransa. Hän toimi vuodesta 1974 Asuntohallituksessa ja sittemmin vuodesta 1981 Suomen Kunnallisliiton ja sen seuraajan Kuntaliiton asuntoasioiden asiantuntijana aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 2011.

Asiakkaat, työtoverit ja yhteistyökumppanit oppivat tuntemaan Hiltusen yhteiskunnallista vastuuta tuntevana, asioihin perehtyvänä, yhteistyökykyisenä ja luottamusta herättävänä asiantuntijana. Hän jätti vuosien varrella puumerkkinsä moniin uudistuksiin toimiessaan jäsenenä asuntoalan työryhmissä ja komiteoissa. Hän puolusti paitsi kuntia myös tavallista asunnontarvitsijaa ja auttoi kuntien virkamiehiä näiden työssä.

Hiltunen oli nokkela ja hyvä sanankäyttäjä. Hänen pakinansa ilmestyivät säännöllisesti kunnille suunnatussa uutiskirjeessä, Kuntalehdessä ja hänen oman asuinalueensa Vartio- ja Mellunkylän Kotikylä-lehdessä. Pakinat olivat hauskaa ja suosittua luettavaa, mutta niissä oli aina myös mukana tärkeä viesti.

Yhteiskunnallisesti vaikuttava työ oli Eerolle tärkeää, mutta vain osa elämää. Hän oli ennakkoluuloton akateemisesti koulutetun miehen roolin rikkoja. Hän neuloi, laittoi ruokaa, leipoi ja säilöi jo silloin, kun ne eivät kuuluneet miesten tehtäviin. Perinteiset miehen työt sujuivat myös mallikkaasti: Eero rakensi ja korjasi mitä vain omakoti­talosta autoihin ja polkupyöriin. Metallista hän teki monenlaisia eläimiä ja suurimpana avaruusraketin.

Eeron harrastuksiin kuuluivat myös maamoottorit ja niiden musiikki, jolla hän välillä ilahdutti ja ihmetytti työtovereitaan. Kun paperityöt alkoivat tuntua käytännön miehestä liian abstrakteilta, hän otti virkavapaata ja ajoi taksia. Siinäkin työssä oli käyttöä hänen sosiaaliselle ja ystävälliselle luonteelleen.

Eero oli lämminsydäminen ihminen, jolle erityisesti lasten hyvinvointi oli tärkeä asia. Ennen kuin Eero sai omia lapsenlapsia, hän toimi yksinhuoltajaäidin pojan mieskaverina monia vuosia.

Mellunkylässä Eero toimi pitkään kylätoimikunnan puuhamiehenä ja kantoi päävastuun kyläjuhlien ja -kirpparien järjestämisestä.

Tärkein Eeron elämässä oli kuitenkin oma perhe, tyttäret sekä tietenkin lapsenlapset. Mellunkyläläisen omakotitalon piha tuntuu tyhjältä ilman Äijää ja isäntää.

Leena Karessuo

Timo Kietäväinen

Sinikka Yli-Koski

Kirjoittajat ovat Eero Hiltusen pitkäaikaisia työtovereita ja puoliso.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet