Muistot    |   Muistokirjoitus

Paavo J. Paavola 1935–2021

Varatuomari

Entinen valtakunnansovittelija, varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti Paavo J. Paavola kuoli 18. tammikuuta 2021 Helsingissä 85-vuotiaana. Hän oli syntynyt Punkaharjulla 1. joulukuuta 1935.

Paavolan isä, VR:n asemamies Bruuno Paavola, oli lähtöisin Töysästä ja äitinsä Aili (o.s. Haikonen) oli Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Punkaharjulta Paavolat muuttivat ensin Tampereelle ja sieltä Siuroon.

Paavo J. Paavola karaistui kovaan työntekoon lapsesta lähtien. Ensimmäiset palkkansa hän tienasi soutaessaan 10-vuotiaana junan matkustajia Siuron asemalta Kuloveden yli niin tyynellä kuin myrskyssäkin. Paavola kertoi oppineensa jo varhain, että ihmisen velvollisuus on tehdä työtä. Tämän ajatuksen hän oli totisesti sisäistänyt läpi koko elämänsä.

Paavola pääsi ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta ja aloitti sen jälkeen Helsingin yliopistossa lakitieteen opinnot. Sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja luovuutta vaativat tehtävät sopivat Paavolan ratkaisuhakuiselle ja tavoitteelliselle luonteelle.

Latinakoulun kasvattina yksi hänen lempilauseitaan oli per aspera ad astra – vaikeuksien kautta voittoon. Hän uskalsi mennä myrskyä päin hankalissakin työtehtävissä. Kuin lapsuuttaan peilaten Paavola totesi: ”Jonkun on kuitenkin soudettava vene perille keikuttelijoista huolimatta.”

Lakimiesuransa alkuaikoina Paavola hankki kokemusta mm. Tampereen vt. kaupungin viskaalina, asutushallituksen ylimääräisenä esittelijänä, Pentti Suojasen asianajotoimistossa ja Lappeenrannan kaupunginsihteerinä. Vuonna 1967 hänet valittiin Paperiliiton lakimieheksi, ja vuonna 1970 SAK:n pääjuristiksi.

Hänestä tuli nopeasti SAK:n puheenjohtajan Niilo Hämäläisen luottomies. Elokuussa 1970 Paavolan esityksestä SAK:n juristiksi valittiin 26-vuotias Tarja Halonen.

Paavo J. Paavolan soinnikas nimi tuli radio- ja tv-uutisten välityksellä suomalaisille erityisen tutuksi vuosina 1971–1979, jolloin hän toimi valtakunnansovittelijana. Paavola joutui kokemaan ylivoimaisesti pahimman lakkojen kauden, mitä Suomen työmarkkinahistoriassa on nähty.

Pahin vuosi oli 1976, jolloin työtaisteluita tilastoitiin yhteensä 3 287. Levoton 1970-luku merkitsi päätoimiselle työrauhan turvaajalle eli Paavolalle työtä, paljon myös yötyötä. Paavolan ammattitaitoon luotettiin.

Vuosina 1979–1987 Paavola toimi Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston johtajana ja vuosina 1987–1993 Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen ensimmäisenä johtajana.

Eläkepäivinään 2010-luvulle asti hän oli aktiivinen useissa luottamustehtävissä ja yhdistyksissä. Äitinsä juurien kautta Paavolalle olivat tärkeitä mm. Karjalan Liitto ja Pyhäjärvi-seura.

Paavola oli myös oman koulunsa senioriyhdistyksen Tampereen Klassikot ry:n tärkeä taustavoima ja keskeinen toimija yhdessä rouva Aino Paavolan kanssa.

Sotilasarvoltaan Paavo J. Paavola oli yliluutnantti.

Puolison ohella Paavo J. Paavolan lähipiiriin kuuluivat tyttäret ja sisarukset perheineen.

Pasi Takala

Kirjoittaja on Paavo J. Paavolan ystävä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet