Muistot    |   Muistokirjoitus

Kaija Siikala 1932–2021

Teatterinjohtaja ja ohjaaja

Teatterinjohtaja ja -ohjaaja, näyttelijä Kaija Kyllikki Siikala kuoli Helsingissä 17. tammikuuta 2021 Alzheimer-taudin uuvuttamana. Hän oli 88-vuotias, syntynyt Kemissä 16. toukokuuta 1932.

Teatteri tuli Siikalan elämään varhain. Isä, intohimoisena teatterinystävänä tunnettu hammaslääkäri Lauri Siikala, oli ratkaisevassa asemassa, kun Kemiin perustettiin maan toinen kunnallinen teatteri 1947. Kaija-tytär näytteli siellä jo koulutyttönä suuria rooleja.

Päästyään ylioppilaaksi 1952 Siikala lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Tie vei jo seuraavana vuonna Suomen Teatterikouluun, josta hän valmistui näyttelijäksi 1956. Ensimmäinen kiinnitys näyttelijänä oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1956–1959.

”Ja kun hän näytteli Matti Kassilan elokuvassa Kuriton sukupolvi, Kemi oli hänestä ylpeä”, sanoo pikkusisko, ohjaaja Ritva Siikala. Tässä vuonna 1957 valmistuneessa elokuvassa Siikala sai vastanäyttelijäkseen itse Tauno Palon.

Siikala opiskeli kevätkauden 1958 stipendiaattina Royal Academy of Dramatic Artissa Lontoossa. Tuolloin ulkomaiset teatteri­opinnot olivat sangen harvinaisia. Siikalan kohdalla ne tuottivat siirtymisen myös ohjaajaksi, joka oli naisille silloin vielä harvinainen ammatti.

Teatterikoulusta löytyi puoliso, näyttelijä Mauri Heikkilä. Avio­liitto solmittiin 1957, ja se kesti Kaijan kuolemaan saakka. Vaimo ohjaaja ja johtaja, aviomies näyttelijä – taisi olla maan ainoa liitto näin päin.

Lapsia syntyi kolme: Jukka-Pekka, Johanna ja Jokke. Tragedia astui nuoren perheen elämään, kun ainoa tytär Johanna kuoli juuri ennen kouluikää aivosyöpään.

Vuosina 1959–1961 pariskunta oli Imatran teatterissa, Kaija jo ohjaaja-näyttelijänä, samoin Oulun kaupunginteatterissa 1959–1965. Turun kaupunginteatterissa Kaija oli ohjaajana 1965–1968 ja taiteellisena johtajana 1968–1971.

Turun Vartiovuorenmäen kesäteatteri oli koko perheen kesäpaikka. Siellä Kaija ohjasi 1985–2000. Hänen muissa ohjauksissaan näkyy dramatiikan koko kirjo: Saroyanista Sartreen, Dürrenmattista Mrozekiin, Ibsenistä Milleriin, Albeesta Tšehoviin, kotimaista Jotunia ja Aapelia unohtamatta.

Lastenteatteriakin Kaija teki paitsi kesäisin myös televisiolle – erityisesti TV2:n lastensarjoissa.

Muutamaa freevuotta seurasi aika Rovaniemen teatterin johdossa, mutta vuonna 1975 valmistunut Lappia-talo osoittautui hankalaksi, Alvar Aalto -maineesta huolimatta.

Muistikuva Kaija Siikalan tuohtuneesta jeremiaadista on vahva: suuren näyttämön keskikohtaa ei ole, liian matalaan näyttämötorniin ei voi nostaa lavasteita, ja pahin on valo- ja äänikoppi korkealla katsomon takaseinällä. Sieltä ei näe näyttämölle.

”Kaiken huipuksi valo-/äänikopin ikkunassa on Aalto-puu­rimoja rivissä joka 30 sentin päässä – ne minä kyllä revin pois omin käsin”, Kaija ilmoitti. Ja näin ilmeisesti tapahtui. Myöhemmin valolle ja äänelle on tehty omat tilat katsomon perälle, ilman rimoja.

Kuopion kaupunginteatteria Kaija johti 1978–1985. Sen jälkeen työ jatkui freelance-ohjaajana.

Kaija Siikala toimi vuosikymmeniä teatterialan järjestöissä ja luottamustehtävissä. Palkintojen joukossa Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki lienee arvokkain.

Päivi Istala

Kirjoittaja on Kaija Siikalan ohjaajakollega.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi