Muistot    |   Muistokirjoitus

Liisa Enwald 1946–2021

Kirjailija, kääntäjä

Kirjailija ja kääntäjä Liisa Enwald kuoli Lohjalla 13. maaliskuuta 2021. Hän oli 74-vuotias, syntynyt Kajaanissa 2. huhtikuuta 1946.

Enwald tunnettiin esseistinä, kirjallisuustieteilijänä, suomentajana, kriitikkona ja kirjoittajakoulutuksen uranuurtajana. Hänellä todettiin vuonna 2020 ALS-sairaus. Hän jatkoi kuitenkin työskentelyään virkeänä ja terävänä.

Enwald teki kirjallisuuden gradunsa 1971 ja lisensiaatintyönsä 1974 Helsingin yliopistossa kielikuvista Rainer Maria Rilken runoissa ja kirjeissä. Sivuaineenaan hän opiskeli suomea.

Yliopistolta Enwald siirtyi Nuoren Voiman Liittoon. Hän aloitti arvostelupalvelun hoitajana ja ryhtyi järjestämään kirjoittajaohjausta. Kurssittamista tukeva teos Luova kirjoittaja ilmestyi vuonna 1980.

Läpimurto kääntäjänä tapahtui 1993 Rilke-suomennoksella Kirjeitä nuorelle runoilijalle. Sen tuotti Enwaldin ja toveriensa oma kustantamo TAI-teos, joka myös teki hänen johdollaan TAIte-runouslehteä 1995–2007. Seurasivat muut Rilke-käännökset: Hiljainen taiteen sisin (1997), Marian elämä (1998) ja Sonetit Orfeukselle (2003).

Väiteltyään 1997 Mirkka Rekolan runoudesta Enwald julkaisi toisenkin muhkean tutkimuksen, monografian Helvi Juvosen lyriikasta (2006).

Hän ei kuitenkaan kotiutunut akateemisille kentille vaan valitsi vapaan kulttuuritoiminnan. Hän johdatti yhdessä kahden muun tekijän kanssa biografiseen kirjoittamiseen oppaalla Elämä tarinaksi (2003) sekä toimitti antologioita. Vuonna 2009 hän toimitti Eila Kostamon kanssa Mirkka Rekolan kootut runot ja Rekolan kanssa Helvi Juvosen kootut, ja 2010 Tuula Hökän kanssa tieto­teoksen virsien historiasta.

Esseistiikkaansa Enwald väläytti jo kokoelmallaan Intervalleja (2001). Taito pääsi täyteen voimaansa osittain omaelämäkerrallisissa teoksissa Kammio­iloa (2013), Kesken (2015), Kadonnut talo (2018) ja Varjonkantaja (2019). Myöhäistuotannon helmiä on näiden lisäksi viides Rilke-suomennos Uusia runoja (2016).

Enwald kirjoitti lukuisia kirjallisuusarvosteluja etenkin Kal­tioon sekä Nuoreen Voimaan ja Parnassoon. Kirjankustantamo ntamolle hän lähetti uusimman esseekirjansa käsikirjoituksen helmikuussa: kirja ilmestyy ensi syksynä.

Valtavan urakan Enwald teki kirjoittajaohjaajana. Elämän­tarina-lehden päätoimittajana hän toimi 2011–2019 ja kirjoitti sen taustayhdistyksen blogiin vielä helmikuussa 2021.

Enwald sai Eino Leinon palkinnon 2016, Kääntäjäkarhun 2017, Kainuun kirjallisuuspalkinnon 2018 ja Elämänmaljan 2019.

Aikaansaava kirjallisuusihminen asui ja työskenteli Saukkolassa. Kuorolaulu oli itsekin kappaleita tekstittäneelle Enwaldille rakas harrastus, jota hän vaali aviopuolisonsa ja ystäviensä kanssa.

Me kaipaamme herkkää, syvällistä ajattelijaa.

Minna-Karoliina Heino

Katja Seutu

Jarkko S. Tuusvuori

Kirjoittajat ovat Liisa Enwaldin ystäviä ja kollegoita.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet