Muistot    |   Muistokirjoitus

Tuula Lehikoinen 1956–2021

Tutkija, sovellusmuotoilija

Tutkija, sovellusmuotoilija Tuula Johanna Lehikoinen (o.s. Rissanen) kuoli 1. maaliskuuta 2021 Helsingissä lyhyehkön sairauden jälkeen. Hän oli 64-vuo­tias, syntynyt Helsingissä 2. marraskuuta 1956.

Lehikoisen ollessa 10-vuotias perhe muutti Riihimäelle, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi 1975. Lehikoinen valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta 1981 pääaineenaan tilastotiede. Leijonanosan työvuosistaan eli 1987–2021 Lehikoinen toimi asiantuntijana Kuntoutus­sää­tiössä Malminkartanossa lähinnä työkykyyn ja työllisyyteen liittyvissä hankkeissa. Kaikki terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä oli erityisen lähellä hänen sydäntään. Kuntoutussäätiöön Lehikoinen siirtyi Tilastokeskuksen yliaktuaarin virasta.

Musiikki oli Lehikoisen elämäntapa nuoruudesta lähtien. Hän opiskeli koko ikänsä musiikkia ja lauloi vuosien mittaan muun muassa Koiton Laulussa ja Suomen Laulussa. Mikis Theodorakisin johtama Canto General, levytys saksalaisen tenorin Peter Schreierin kanssa ja monet muut esiintymiset olivat mieleenpainuvia. Tuulan viimeinen kuoro oli Aurinkorannikon kansainvälinen Collegium Musicum. Hänen suuri unelmansa laulaa kuoron kanssa Málagan tuomiokirkossa jäi kuitenkin toteutumatta.

Tuula oli ennakkoluuloton ja rohkea, ja hänellä oli halu nähdä maailmaa.

Nuorena hän matkusteli laajasti Latinalaisen Amerikan maissa, mistä jäi rakkaus latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin ja espanjan kieleen. Kieliharrastus vei hänet 1980-luvulla vuodeksi Kuubaan, missä hän tutustui moniin kuubalaisiin muusikoihin.

Hyvä esimerkki Kuubassa solmituista lämpimistä ystävyyssuhteista oli, kun kuubalaisen musiikin suuri tähti Omara Portuondo ilahtuneena riensi tapaamaan Tuulaa Porin lentokentällä, kun Buena Vista Social Club tuli esiintymään Pori Jazziin kesällä 2000. Tuula myös toimi tuolloin tulkkina yhtyeen pitämässä tiedotustilaisuudessa.

Espanjan kieltä Tuula tarvitsi myös myöhemmin, kun hän ennen koronavuotta 2020 teki lähes kaksi vuotta etätyötä Espanjasta käsin poikansa Joonaksen käydessä koulua siellä.

Tuula rakasti työtään ja harrastuksiaan, mutta tärkein oli oma perhe. Yhdessä sisarustensa kanssa hän piti ikääntyneestä äidistään huolta tämän viimeisiin päiviin eli koronakevääseen 2020 asti. Tuulan perheeseen kuuluivat puoliso Juha Lehikoinen, jonka kanssa hän jakoi rakkauden musiikkiin, korvaamattoman tärkeä poika Joonas sekä siskot.

Tuulan ystävä- ja kaveripiiri oli laaja. Kohtaamiset Tuulan kanssa olivat vastavuoroisia, lämpimiä ja avartavia. Ystävät muistavat hänet optimistina, helposti innostuvana ja aikaansaavana, hyvänä keskustelijana ja ponnekkaana väittelijänä. Hän eli vahvasti elämäänsä ja hänen elämänuskonsa säilyi loppuun asti.

Anna Rissanen

Marjatta Honkasalo

Tarja Virtanen


Kirjoittajat ovat Tuula Lehikoisen sisko ja ystäviä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet