Muistot
Zoltán Szikla 1945–2021
Unkarilainen tekniikan tohtori Zoltán ”Zoli” Szikla https://www.hs.fi/haku/?query=zoltan+%E2%80%9Dzoli%E2%80%9D+szikla kuoli Budapestissä 28. helmikuuta 2021. Hän oli 75-vuotias, syntynyt Kálissa Unkarissa 25. elokuuta 1945.
Szikla syntyi vaatimattomiin oloihin heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Koulun päätyttyä hän sai Unkarin valtion myöntämän stipendin ja tuli 1965 opiskelemaan puunjalostustekniikkaa Teknillisessä korkeakouluun Otaniemeen.
Asunto löytyi teekkarikylästä, missä hän viihtyi hyvin sopeutuen nopeasti kylän vilkkaaseen teekkarielämään.
Tunnollisena opiskelijana Sziklan opinnot etenivät joutuisasti, ja hän teki diplomityönsä 1970 Kajaanissa.
Yhteydenpito suomalaisiin ystäviin tiivistyi edelleen, kun Sziklan perheineen asui Suomessa melkein kymmenen vuotta. Tapaamiset jatkuivat näihin päiviin asti.
Suhde Zoliin ystävänä, huonetoverina ja perhetuttuna yli 50 vuoden ajan on ollut jotain ainutlaatuista, sellaista, jota kokee harvojen ihmisten kanssa.
Kotimaassaan Szikla aloitti insinöörinä 1970 Csepelin paperitehtaassa ja päätyi sen tekniseksi johtajaksi. Vuonna 1983 hän palasi Suomeen jatko-opintoja varten. Työ Keskuslaboratoriossa (KCL) tuotti väitöskirjatasoisia tuloksia. Kirja jäi odottamaan, kun perhe lähti Unkariin 1988.
Kun Szikla vuotta myöhemmin kutsuttiin Pöyry-yhtiöiden tutkimusjohtajaksi, hän kokosi aikaisemman työnsä aineiston ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1992.
Hän toimi myös sekä Helsingissä että Lappeenrannassa apulaisprofessorina ja julkaisi useita tieteellisiä artikkeleita.
Vuonna 1992 Szikla nimitettiin Unkarin suurimman paperialan yhtiön, Dunapackin, varatoimitusjohtajaksi ja samaan itävaltalaiseen Prinzhorn-ryhmään kuuluvan Hamburger Hungárian toimitusjohtajaksi.
Siten hän johti Unkarin nykyaikaisimman paperitehtaan, Dunaújvárosin 2007 alkanutta suunnittelua ja rakentamista sekä kolme vuotta myöhemmin tehtaan voimalaitosprojektia.
Szikla oli Länsi-Unkarin yliopiston professori, ja hän edusti vuosien ajan Unkaria eurooppalaisissa paperialan yhteistyöjärjestöissä.
Vuonna 2014 hän sai parlamentin juhlaistunnossa yhden maan korkeimmista tunnustuksista, nobelisti ja hologramminkeksijä Gábor Dénesin mukaan nimetyn palkinnon.
Zoli oli Unkarin kasvot kansainvälisillä foorumeilla. Hän oli lahjakas ja monipuolinen osaaja sekä hieno, vaatimaton ja aina sydämellinen ihminen.
Unkarilainen ammattilehti Magyar Grafika kirjoittaa muistosanoissaan: Hänen inhimillisyytensä, ammatillinen tietämyksensä, vaatimattomuutensa ja suorituskykynsä sekä työmoraalinsa ovat esimerkkinä hänen seuraajilleen.
Zolin lähipiiriin kuului puoliso ja kaksi poikaa.
Jouko Paganus
Antti Arjas
Kirjoittajat ovat pitkäaikainen perhetuttava ja kollega.
Szikla syntyi vaatimattomiin oloihin heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Koulun päätyttyä hän sai Unkarin valtion myöntämän stipendin ja tuli 1965 opiskelemaan puunjalostustekniikkaa Teknillisessä korkeakouluun Otaniemeen.
Asunto löytyi teekkarikylästä, missä hän viihtyi hyvin sopeutuen nopeasti kylän vilkkaaseen teekkarielämään.
Tunnollisena opiskelijana Sziklan opinnot etenivät joutuisasti, ja hän teki diplomityönsä 1970 Kajaanissa.
Yhteydenpito suomalaisiin ystäviin tiivistyi edelleen, kun Sziklan perheineen asui Suomessa melkein kymmenen vuotta. Tapaamiset jatkuivat näihin päiviin asti.
Suhde Zoliin ystävänä, huonetoverina ja perhetuttuna yli 50 vuoden ajan on ollut jotain ainutlaatuista, sellaista, jota kokee harvojen ihmisten kanssa.
Kotimaassaan Szikla aloitti insinöörinä 1970 Csepelin paperitehtaassa ja päätyi sen tekniseksi johtajaksi. Vuonna 1983 hän palasi Suomeen jatko-opintoja varten. Työ Keskuslaboratoriossa (KCL) tuotti väitöskirjatasoisia tuloksia. Kirja jäi odottamaan, kun perhe lähti Unkariin 1988.
Kun Szikla vuotta myöhemmin kutsuttiin Pöyry-yhtiöiden tutkimusjohtajaksi, hän kokosi aikaisemman työnsä aineiston ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1992.
Hän toimi myös sekä Helsingissä että Lappeenrannassa apulaisprofessorina ja julkaisi useita tieteellisiä artikkeleita.
Vuonna 1992 Szikla nimitettiin Unkarin suurimman paperialan yhtiön, Dunapackin, varatoimitusjohtajaksi ja samaan itävaltalaiseen Prinzhorn-ryhmään kuuluvan Hamburger Hungárian toimitusjohtajaksi.
Siten hän johti Unkarin nykyaikaisimman paperitehtaan, Dunaújvárosin 2007 alkanutta suunnittelua ja rakentamista sekä kolme vuotta myöhemmin tehtaan voimalaitosprojektia.
Szikla oli Länsi-Unkarin yliopiston professori, ja hän edusti vuosien ajan Unkaria eurooppalaisissa paperialan yhteistyöjärjestöissä.
Vuonna 2014 hän sai parlamentin juhlaistunnossa yhden maan korkeimmista tunnustuksista, nobelisti ja hologramminkeksijä Gábor Dénesin mukaan nimetyn palkinnon.
Zoli oli Unkarin kasvot kansainvälisillä foorumeilla. Hän oli lahjakas ja monipuolinen osaaja sekä hieno, vaatimaton ja aina sydämellinen ihminen.
Unkarilainen ammattilehti Magyar Grafika kirjoittaa muistosanoissaan: Hänen inhimillisyytensä, ammatillinen tietämyksensä, vaatimattomuutensa ja suorituskykynsä sekä työmoraalinsa ovat esimerkkinä hänen seuraajilleen.
Zolin lähipiiriin kuului puoliso ja kaksi poikaa.
Jouko Paganus
Antti Arjas
Kirjoittajat ovat pitkäaikainen perhetuttava ja kollega.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
