Muistot
Alpo ”Aikka” Hakala 1957–2021
Muusikko Alpo ”Aikka” Hakalahttps://www.hs.fi/haku/?query=alpo+%E2%80%9Daikka%E2%80%9D+hakala kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 10. huhtikuuta Keravalla. Hän oli 63-vuotias, syntynyt Keravalla 23. marraskuuta 1957. Hakala oli sairastanut vuonna 2013 vakavan aivoinfarktin ja asunut sen jälkeen hoivakodissa Keravalla.
Hakala innostui soittamisesta opinahjossaan Keravan yhteiskoulussa. Hakala, basisti Antti-Pekka Niemi, komppikitaristi Juhani Sumkin ja rumpali Jarmo Kerminen esiintyivät Fancy Dan -nimellä soittaen Steppenwolf-henkistä hardrockia ja progressiivista rockia.
Kun kaksi viimeksi mainittua jäivät pois kokoonpanosta ja uusi rumpali Pale Martikainen liittyi mukaan vuonna 1976, seuraavasta vuodesta alkaen Teddy & The Tigersinä tunnetuksi tulevan trion kokoonpano oli syntynyt.
Kun kaverukset näkivät Suomessa vuonna 1975 ensi-iltansa saaneen American Graffiti (suom. Svengijengi ’62) -elokuvan, heidän musiikkimakunsa muuttui kerrasta tuhansien muiden elokuvan nähneiden suomalaisnuorten tavoin.
Yhtyeen uusi nimi Teddy & The Tigers oli väännös saman elokuvan erään kohtauksen dialogista. Samassa yhtye asemoi musiikillisen linjansa 1950-luvun rock’n’roll -klassikoiden kuten Eddie Cochranin ja Gene Vincentin kappaleiden ympärille.
Ensin koko Keravan ja hyvin pian myös muun Suomen nuoriso alkoi seurata Teddy & The Tigersiä ja löytää yhtyeen innostamana rock’n’rollin 1950-lukuisille juurille.
Kaikkeen tähän tarvittiin manageria. Sellaisen yhtye sai turkulaisesta Kari Heimosesta, josta muodostui tulevina vuosina koko suomalaisen rockabilly-villityksen tärkein yksittäinen taustapiru.
Heimonen oli löytänyt trion jo Keravan Sompion koulukeikalta ja keksi kaupata bändiä tamperelaiselle levykauppiasystävälleen Epe Heleniukselle. Helenius päätti julkaista keravalaisyhtyeen levyn.
Näin sai alkunsa merkittävä siivu suomirockin historiaa. Syntyi legendaarinen Poko Rekords -yhtiö, joka 1980-luvulla määritteli suomirockin suuntaviivat Eppu Normaalilta, Popedalta, Sielun Veljiltä ja J. Karjalaiselta julkaisemillaan levyillä.
Teddy & The Tigers oli uuden levy-yhtiön ensimmäinen artisti.
Tigersin menestys takasi Pokolle mahdollisuuden julkaista lisää levyjä paitsi Tigersiltä, myös sellaisilta punk-yhtyeiltä kuin Sensuuri ja Ypö-Viis.
Punkkareiksi ja tedeiksi jakautunut nuoriso nahisteli ulkona kaduilla, mutta Pokon tallissa eri tyylisuuntia edustaneet yhtyeet viihtyivät keskenään sulassa sovussa.
Teddy & The Tigersin vuonna 1977 ilmestynyt ensimmäinen single Dancing Shoes oli versio brittiläisen Cliff Richard & The Shadows -yhtyeen vuoden 1963 hitistä.
Seuraavana vuonna julkaistu debyyttialbumi Boppin’ oli vielä lähinnä kokoelma American Graffitin hengessä nopeasti äänitettyjä lainakappaleita.
Seuraavat kaksi albumia Burn It Up (1978) ja Rock-a-Billy Rebel (1979) tarkensivat linjaa puhtaaseen rockabillyyn ja kaatoivat kanisterikaupalla bensaa vuosina 1979–1981 roihunneen ”suuren suomalaisen rockabilly-villityksen” liekkeihin.
Villityksen myötä Tigers sai kymmeniä tuhansia faneja. Suomeen tuodut amerikkalaiset ja englantilaiset tyylilajin yhtyeet täyttivät jäähalleja, nousivat levylistojen kärkisijoille ja patsastelivat nuortenlehtien kansissa.
Vuonna 1981 Hakala perusti yhdessä Rock-Olan, Farmer Johnin ja Buck Jonesin kanssa suomi-rockabillyn ensimmäisen ”all-star” -kokoonpanon The Lonestars.
Yhtyeen ainoaksi jäänyt, manageri-Heimosen omalla Rebel-levymerkillä julkaistu albumi Bop & Roll on sittemmin saanut kulttistatuksen, ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena aidosti traditionalistisena rockabilly-albumina.
Rocktähdeksi Hakala oli luonteeltaan ujo ja vaatimaton. Hän ei pitänyt melua itsestään tai retostellut takavuosien saavutuksillaan. Häntä kiinnostivat vain musiikki ja sen soittaminen.
Rockabilly-huuman laannuttua Hakala palasi juurilleen, kasvatti pitkät hiukset ja ryhtyi vuonna 1982 perustamassaan Bad Sign -yhtyeessään esittämään brittiläisittäin soitettua rhytm’n’bluesia.
Bad Sign julkaisi viisi albumia vuosina 1983–1988.
Mainittavaa kaupallista menestystä yhtye ei saanut, mutta Bad Signin myötä Hakala pääsi irti teini-idoliuden taakasta ja alkoi nauttia myös kollegoidensa keskuudessa arvostusta näkemyksellisenä muusikkona, joka hallitsi suvereenisti niin bluesin, countryn kuin rock’n’rollin.
Aikka Hakala oli henkisesti valmis palaamaan rockabillyn pariin vasta 2000-luvulla.
Teddy & The Tigers kokoontui yhteen viimeisen kerran vuonna 2012, jolloin yhtye julkaisi viidennen albuminsa Master Cuts.
Saman vuoden keväänä, vuosi ennen Hakalan kohtalokasta sairastumista, yhtye esiintyi viimeisen kerran yhdessä Keravan Keuda-talossa. Konsertti myytiin ennakosta loppuun, tunnelma oli hurmoksellinen ja Teddy & The Tigers rautaisessa vedossa.
Mikko Aaltonen
Hakala innostui soittamisesta opinahjossaan Keravan yhteiskoulussa. Hakala, basisti Antti-Pekka Niemi, komppikitaristi Juhani Sumkin ja rumpali Jarmo Kerminen esiintyivät Fancy Dan -nimellä soittaen Steppenwolf-henkistä hardrockia ja progressiivista rockia.
Kun kaksi viimeksi mainittua jäivät pois kokoonpanosta ja uusi rumpali Pale Martikainen liittyi mukaan vuonna 1976, seuraavasta vuodesta alkaen Teddy & The Tigersinä tunnetuksi tulevan trion kokoonpano oli syntynyt.
Kun kaverukset näkivät Suomessa vuonna 1975 ensi-iltansa saaneen American Graffiti (suom. Svengijengi ’62) -elokuvan, heidän musiikkimakunsa muuttui kerrasta tuhansien muiden elokuvan nähneiden suomalaisnuorten tavoin.
Yhtyeen uusi nimi Teddy & The Tigers oli väännös saman elokuvan erään kohtauksen dialogista. Samassa yhtye asemoi musiikillisen linjansa 1950-luvun rock’n’roll -klassikoiden kuten Eddie Cochranin ja Gene Vincentin kappaleiden ympärille.
Ensin koko Keravan ja hyvin pian myös muun Suomen nuoriso alkoi seurata Teddy & The Tigersiä ja löytää yhtyeen innostamana rock’n’rollin 1950-lukuisille juurille.
Kaikkeen tähän tarvittiin manageria. Sellaisen yhtye sai turkulaisesta Kari Heimosesta, josta muodostui tulevina vuosina koko suomalaisen rockabilly-villityksen tärkein yksittäinen taustapiru.
Heimonen oli löytänyt trion jo Keravan Sompion koulukeikalta ja keksi kaupata bändiä tamperelaiselle levykauppiasystävälleen Epe Heleniukselle. Helenius päätti julkaista keravalaisyhtyeen levyn.
Näin sai alkunsa merkittävä siivu suomirockin historiaa. Syntyi legendaarinen Poko Rekords -yhtiö, joka 1980-luvulla määritteli suomirockin suuntaviivat Eppu Normaalilta, Popedalta, Sielun Veljiltä ja J. Karjalaiselta julkaisemillaan levyillä.
Teddy & The Tigers oli uuden levy-yhtiön ensimmäinen artisti.
Tigersin menestys takasi Pokolle mahdollisuuden julkaista lisää levyjä paitsi Tigersiltä, myös sellaisilta punk-yhtyeiltä kuin Sensuuri ja Ypö-Viis.
Punkkareiksi ja tedeiksi jakautunut nuoriso nahisteli ulkona kaduilla, mutta Pokon tallissa eri tyylisuuntia edustaneet yhtyeet viihtyivät keskenään sulassa sovussa.
Teddy & The Tigersin vuonna 1977 ilmestynyt ensimmäinen single Dancing Shoes oli versio brittiläisen Cliff Richard & The Shadows -yhtyeen vuoden 1963 hitistä.
Seuraavana vuonna julkaistu debyyttialbumi Boppin’ oli vielä lähinnä kokoelma American Graffitin hengessä nopeasti äänitettyjä lainakappaleita.
Seuraavat kaksi albumia Burn It Up (1978) ja Rock-a-Billy Rebel (1979) tarkensivat linjaa puhtaaseen rockabillyyn ja kaatoivat kanisterikaupalla bensaa vuosina 1979–1981 roihunneen ”suuren suomalaisen rockabilly-villityksen” liekkeihin.
Villityksen myötä Tigers sai kymmeniä tuhansia faneja. Suomeen tuodut amerikkalaiset ja englantilaiset tyylilajin yhtyeet täyttivät jäähalleja, nousivat levylistojen kärkisijoille ja patsastelivat nuortenlehtien kansissa.
Vuonna 1981 Hakala perusti yhdessä Rock-Olan, Farmer Johnin ja Buck Jonesin kanssa suomi-rockabillyn ensimmäisen ”all-star” -kokoonpanon The Lonestars.
Yhtyeen ainoaksi jäänyt, manageri-Heimosen omalla Rebel-levymerkillä julkaistu albumi Bop & Roll on sittemmin saanut kulttistatuksen, ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena aidosti traditionalistisena rockabilly-albumina.
Rocktähdeksi Hakala oli luonteeltaan ujo ja vaatimaton. Hän ei pitänyt melua itsestään tai retostellut takavuosien saavutuksillaan. Häntä kiinnostivat vain musiikki ja sen soittaminen.
Rockabilly-huuman laannuttua Hakala palasi juurilleen, kasvatti pitkät hiukset ja ryhtyi vuonna 1982 perustamassaan Bad Sign -yhtyeessään esittämään brittiläisittäin soitettua rhytm’n’bluesia.
Bad Sign julkaisi viisi albumia vuosina 1983–1988.
Mainittavaa kaupallista menestystä yhtye ei saanut, mutta Bad Signin myötä Hakala pääsi irti teini-idoliuden taakasta ja alkoi nauttia myös kollegoidensa keskuudessa arvostusta näkemyksellisenä muusikkona, joka hallitsi suvereenisti niin bluesin, countryn kuin rock’n’rollin.
Aikka Hakala oli henkisesti valmis palaamaan rockabillyn pariin vasta 2000-luvulla.
Teddy & The Tigers kokoontui yhteen viimeisen kerran vuonna 2012, jolloin yhtye julkaisi viidennen albuminsa Master Cuts.
Saman vuoden keväänä, vuosi ennen Hakalan kohtalokasta sairastumista, yhtye esiintyi viimeisen kerran yhdessä Keravan Keuda-talossa. Konsertti myytiin ennakosta loppuun, tunnelma oli hurmoksellinen ja Teddy & The Tigers rautaisessa vedossa.
Mikko Aaltonen
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
