Muistot    |   Muistokirjoitus

Aarno Strömmer 1927–2021

Professori

Valtiotieteen tohtori, professori Aarno Strömmer kuoli 93-vuotiaana Oulussa 16. maaliskuuta 2021.

Hän oli syntynyt pappisperheeseen Torniossa 6. syyskuuta 1927.

Strömmer kävi koulunsa Tor­niossa. Sotien aikana hän toimi sotilaspoikana lähettinä ja ilmavalvonnassa.

Strömmer työskenteli virkamiehenä ja tutkijana 1948–1963 Väestöliitossa, Tilastollisessa päätoimistossa ja Valtakunnansuunnittelutoimistossa, Tornion kaupunginjohtajana 1963–1973 ja johtajana Asuntohallituksessa 1973–1984 sekä Liinamaan virkamieshallituksen asuntoministerinä 1975.

Strömmer oli Asla-stipen­diaattina Princetonin yliopistossa 1954–1955. Hänen väitöskirjansa hyväksyttiin 1969, ja hän toimi dosenttina sekä Helsingin että Oulun yliopistoissa. Strömmerille myönnettiin professorin arvonimi 1983.

Kymmenen vuoden mittainen pesti Tornion kaupunginjohtajana osui kaupungin kasvun vuosiin: Kuntaliitos Alatornion ja Karungin kanssa toteutui, ja ­Outokumpu oy päätti terästehtaan asettumisesta seudulle.

Suku ja vuonna 1951 perustettu Strömmer-seura olivat hänelle erityisen tärkeitä. Yhteydenpito suvun jäseniin sukulehden välityksellä toteutti hänen nuoruusiän haavettaan, sillä hänestä piti tulla lehtimies. ”Huomasin opiskeluun tarvittavan varoja ja otin työpaikan Tilastollisesta päätoimistosta”, Strömmer on kertonut. Tilastot veivät miehen mennessään.

Varsinaisen työiän jälkeen Strömmerille avautui uusi merkittävä ura: toiminta veteraanityössä pyrkimyksenä parantaa veteraanien arvostusta ja elinoloja. Hän toimi Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin puheenjohtajana 1990–2015 ja kunniapuheenjohtajana sen jälkeen.

Strömmer vaikutti keskeisesti Sotaveteraaniliiton uudistamisessa yhteiskunnan ja jäsenten kulloisia tarpeita vastaavaksi ja perinnetyön tuomisessa esiin muistuttamaan veteraanisukupolven työstä ja arvoista toimiessaan liiton hallituksessa ja valtuustossa 1995–2012.

Viimeiset neljä vuotta hän oli liiton ja sen valtuuston puheenjohtaja.

Veteraanityön ohella Strömmer vaikutti lukuisissa valtakunnallisissa ja paikallisissa järjestöissä ja yhteisöissä luonteenomaisella perusteellisuudellaan.

Jäätyään eläkkeelle asuntohallituksesta 1984 hän muutti ­Ouluun, Kerttu-puolison kotikaupunkiin. Strömmer jäi leskeksi kolme vuotta tämän jälkeen mutta piti tilavan asunnon.

”Ei kotia halunnut purkaa, kun tämä oli yhdessä laitettu.” Kodissaan hän eli itsenäisesti ja omatoimisesti sairauskohtaukseensa saakka.

Moninaisen toiminnan vastapainoksi Aarno vietti mieluusti mahdollisuuksien mukaan aikaa Kuoreveden Hallissa saaressa olevalla mökillään.

Me sukulaiset, ystävät ja yhteistyökumppanit opimme tuntemaan Aarnon peruspiirteet: isänmaallisuuden, rehellisyyden, täsmällisyyden, huumorintajun, korrektisuuden ja yhteistyökyvyn. Hän oli tyylikäs ja iloinen herrasmies.

Juha Salmenkaita

Seppo Salmenkaita

Kirjoittajat ovat Aarno Strömmerin veljenpoikia.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet