Muistot    |   Muistokirjoitus

Jari Teeriaho 1962–2021

Biologi

Biologi Jari Teeriaho kuoli 14. maaliskuuta 2021 Helsingissä pitkä­aikaiseen sairauteen 58-vuotiaana. Hän oli syntynyt 26. syyskuuta 1962 Helsingin maalaiskunnassa. Vaikka Teeriahon sairaus tiedettiin parantumattomaksi, äkillinen lähtö tuli kaikille yllätyksenä.

Teeriaho valmistui vuonna 1995 biologiksi, erikoisalanaan kasviekologia. Ennen biologian opintoja hän opiskeli toista intohimonsa kohdetta, merenkulkua, ja ehti seilata muutaman vuoden maailman merillä. Teeriahon työura alkoi jo opiskeluaikana 1990-luvulla vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikössä.

Ajanjakson kiistat metsiensuojelussa veivät Jaria eduskuntatalon portaikon mielenosoituksista Pohjois-Savon ja Kainuun vanhoihin metsiin, soille ja pienvesille, joita hän kartoitti voimiaan säästämättä.

Myöhemmin Teeriahon työ Suomen ympäristökeskuksessa painottui ympäristöministeriön tilaamiin valtakunnallisiin inventointeihin, joissa selvitettiin maamme arvokkaita kallioalueita, moreenimuodostumia, tuuli- ja rantakerrostumia sekä kivikoita yhdistäen biologista ja geologista tietoa. Geologikollegojensa kanssa Teeriaho on tuottanut laajoja tietoaineistoja, joita ovat hyödyntäneet muun muassa maakuntakaavoittajat ja maa-ainesten oton luvittajat.

Työssään Teeriaho nautti ennen kaikkea maastotyöstä kalliojyrkänteitä, kivikoita ja dyynihietikoita koluten, kasviyhteisöjä kartoittaen ja sammalia tunnistaen. Maastoreissuilla hän vältteli suoria teitä ja taajamien mukavuuksia, ja yöpyi hotellin sijaan mieluummin vaikka purkukuntoisessa majatalossa. Työssään hänestä kehittyi karttojen, paikkatietoaineistojen ja tietokantojen moniosaaja, joka ymmärsi kristallinkirkkaasti myös luonnon moninaisuutta.

Jarin suuri rakkaus oli meri ja tervan tuoksu. Ystävien kanssa hankitusta vanhasta kalajokisesta verkkoveneestä tuli aikaa vievä, rakas harrastus. Hän oli taitava käsistään ja korjasi ammattilaisen ottein niin veneen puu­osia kuin vanhaa keskimoottoria. Meriretkillä erilaiset hankaluudet, haasteet ja pienet vastoinkäymiset olivat retkien suola – niitä riittikin ulkoluodoille rantautuville ystävyksille.

Jari pyöräili ympäri vuoden ja tykkäsi etsiä työmatkansa varrelta uusia kahviloita. Harrastuksiin vakiintui myös lintujen bongailun muoto, jossa tavoitteena oli lihasvoimin liikkuen havainnoida vuoden aikana mahdollisimman monta lintulajia – aidossa ekopinnistelyhengessä.

Jari oli hyväntuulinen, humaani, lämmin ja aina auttavainen ystävä ja erittäin pidetty työtoveri. Hänet tunnettiin miehenä, joka eli luontoa ja ihmisiä kun­nioittavien arvojensa mukaisesti. Hänen lähipiiriinsä kuuluivat vaimo ja tytär.

Terhi Ryttäri

Pekka Punttila


Kirjoittajat ovat Jari Teeriahon ystäviä ja työtovereita.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet