Muistot    |   Muistokirjoitus

Osmo Marttila 1941–2021

Ylikonstaapeli

Ylikonstaapeli Osmo Olavi Marttila kuoli 2. maaliskuuta 2021 Turussa pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.

Hän oli 79-vuotias, syntynyt Pöytyällä 30. heinäkuuta 1941.

Matkat Puhon kylästä kouluihin ja kauppoihin sekä maa­taloustyöt kotitilalla saivat ­aikaan sen, että Marttila varttui ikäi­siään ruumiillisesti voimakkaammaksi. Siksi hän edusti jo lapsuuden leikeissä lakia ja ­oikeutta ”seriffinä”. Myös urheiluseuratoimintaan hän osallistui Pöytyän urheilijoiden riveissä.

Ylioppilastutkinnon ja RUK:n jälkeen Marttila hakeutui Poliisiopistoon, josta valmistui keväällä 1963. Työuransa hän aloitti Liikkuvassa poliisissa Turussa ylimääräisenä nuorempana konstaapelina.

Kielitaitoisena ja avarakatseisena nuorena poliisimiehenä Marttila oli lyhyillä komennuksilla eri puolilla maata. Hän suoritti miehistö- ja alipäällystökurssit ripeään tahtiin. Kaikki erinomaisin arvosanoin.

Marttila palveli koko virkauransa Turussa Liikkuvan poliisin yksikössä pääosin raskaan liikenteen valvontatehtävissä ryhmänjohtajana, yksikön ”vääpelinä” ja vajaan vuoden ajan vs. komisariona toimien yksikön päällikkönä. Tieliikenne ja alueelliset kartat olivat hänen intohimonsa. Eläkkeelle hän jäi 1999.

Virkauransa ohella Marttila teki mittavan uran poliisin ammattijärjestötoiminnassa toimien LP:n Poliisiyhdistyksen puheenjohtajana 1970-luvun alussa sekä Liikkuvan poliisin pääluottamusmiehenä kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän kuului poliisineuvos Knut Aasin kutsumana myös LP:n johtoryhmään henkilöstön edustajana. Tämä käytäntö oli ainutlaatuista tuon ajan valtionhallinnossa.

Luottamuksen rakentaminen viraston johdon kanssa, oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden vaatimus sekä sidosryhmäyhteistyön vaaliminen olivat pääluottamusmies Marttilan toiminnassa keskeisiä arvoja. ”Tuppaa tulemaan korkojen kanssa takaisin”, totesi hän usein erilaisia menettelytapoja pohdittaessa. Joskus tarvittiin terävää huumoria ja pientä sarkasmiakin keskustelukanavien avaamiseksi.

Historialliseen poliisien lakkoonkin Marttila ehti mukaan 1976. Hänet palkittiin järjestö­ansioistaan muun muassa sekä LP:n Poliisiyhdistyksen että Suomen Poliisien Liiton kultaisilla ansiomerkeillä.

Vapaa-ajallaan Marttila viihtyi luonnossa. Monenlainen nikkarointi oli hänelle mieluisaa. Lukeminen ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen ja paikallinen vaikuttaminen pitivät mielen virkeänä. Ystäväpiirin tapaamiset ja illanistujaiset ovat monien meidän muistoissa. Osku oli tarinankertoja vailla vertaa.

Matkailu Kaija-vaimon kanssa sekä lapsien Johannan ja Ismon tukeminen monissa käytännön asioissa oli Oskulle tärkeää ja mieluisaa. Sanavalmiin, seurallisen ja toimeliaan miehen vähittäinen hiipuminen sairauden edetessä oli puhuttelevaa ja pysähdyttävää. ”Tul valmiiks”, totesi Osku.

Pekka Salomaa

Johanna Marttila-Koho

Kirjoittajat ovat Osmo Marttilan järjestöveli ja tytär.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi