Muistot    |   Muistokirjoitus

Antti Suominen 1938–2021

Lehtikuvaaja

Kuvapäällikkö, lehtikuvaaja Antti Suominen kuoli 9. huhtikuuta 2021 Ulvilan terveyskeskuksessa. Hän oli 82-vuotias, syntynyt Porissa 16. syyskuuta 1938.

Kuvalaattojen valmistus maakuntalehdessä avasi vuonna 1953 perusporilaiselle, ammattikoulun autolinjan käyneelle lähettipojalle lehtimaailman, joka tempaisi nuorukaisen täysillä mukaansa. Hän suoritti graafisen kuvaajan tutkinnon, työskenteli kemigraafikuvaajana ja sen ohessa myös lehtikuvaajana.

Päätoimiseksi lehtikuvaajaksi Suominen nimitettiin vuonna 1962. Kuvaamon esimieheksi hänet nimitettiin 1969 ja kuvapäälliköksi 1980.

Suominen teki merkittävän uran lehtikuvaajana. Hän nosti lehtikuvan merkitystä sanomalehdessä, mutta tärkeää oli myös hänen työnsä lehtikuvaajan aseman parantamiseksi. Kuvaaja nousi tasavertaiseksi journalistiksi toimittajan rinnalle.

Suominen kuvasi erityisesti Poria, porilaisuutta ja Satakuntaa, mutta yhtä lailla hän oli mukana valtakunnan vallan kamareissa. PoPassa, Porin Palloilijoissa, jalkapalloa pelanneena urheilu oli lähellä hänen sydäntään.

Yhteistyö toimittajan kanssa sujui aina joustavasti. Suominen perehtyi aiheisiinsa perusteellisesti ja haki omat näkökulmansa itsenäisesti. Kuvaajana hän tyypillisesti pysytteli taustalla ja teki työtään vähäeleisesti. Tuloksena oli loistavia, tavanomaisesta poikkeavia lehtikuvia, jotka antoivat jutuille uutta sisältöä.

Suomisen kuvia on ollut esillä useissa näyttelyissä. Vuonna 1975 hänen kuvansa palkittiin Vuoden lehtikuva -palkinnolla. Hänen kuviaan on julkaistu myös kirjoina. Yhdessä Jaakko Leppäsen kanssa tehty, loppuun myyty Muistojen Pori -teos on tunnetuin. Näin minä sen näin kertoo omaelämäkerrallisesti lehtikuvaajan työstä.

Lehden kuvapäällikkönä Suominen oli kehittämässä lehtikuvan nykyiseen muotoonsa. Kehitys on ollut valtava, ja se vaati teknistä osaamista ja kehityksen ymmärtämistä. Antti ymmärsi ja painotti aina sitä, että kuvalla ja visuaalisuudella on suuri merkitys lehden sisällössä.

”Jos kuvaan saa mukaan inhimillisyyttä, lämpöä ja ripauksen huumoria, olen tuntenut onnistuneeni”, hän itse määritteli onnistuneen lehtikuvansa. Juttukeikoilla hän kävi mielellään aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 2003.

Ansioistaan lehtikuvaajana Antti sai tunnustuksia. Erityisesti hän itse arvosti saamaansa Pro Pori -mitalia. Hänelle myönnettiin myös Satakunnan Journalistien Satatonni-palkinto ja Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein.

Antti oli mukana Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistyksen, nyk. Journalistiyhdistyksen toiminnassa, mm. hallituksen jäsenenä. Hän osallistui myös Suomen Lehtikuvaajien toimintaan.

Oman rakkaansa Antti löysi jo vuonna 1954 Teknillisen opiston hipoista, ja avioliitto solmittiin, kun Sinikka valmistui kauppakorkeakoulusta. Liitto jatkui elämän loppuun saakka, oma talo rakennettiin, ja lapsia syntyi kolme: Kalle-Antti, Ville-Matti ja Maija-Ilona.

Tapio Vallin

Kirjoittaja on Antti Suomisen pitkäaikainen työtoveri ja ystävä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet