Muistot    |   Muistokirjoitus

Mikko Mansikka 1934–2021

Arkkitehti, rakennusneuvos

Arkkitehti, rakennusneuvos Mikko Mansikka kuoli 16. huhtikuuta 2021 Töölön sairaalassa Helsingissä. Hän oli 86-vuotias, syntynyt Helsingissä 13. lokakuuta 1934.

Mikko Mansikka jäi äidin ja professori-isän kuoltua orvoksi 13-vuotiaana, mutta valoisa luonne auttoi häntä luomaan kestävän ystäväpiirin.

Mansikka valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1961. Ammatin saneli rakkaus taiteeseen ja luontoon.

Nuorena hän työskenteli Tukholmassa ja innostui Pohjolan uusista arkkitehtuurivisioista. Sieltä periytyi vankka pohja skandinaaviselle yhteistyölle.

Kielitaitoa oli kertynyt Fjällbackan kalastajakylässä, jossa hän asui sota-aikana äitinsä kanssa.

Arkkitehtikolmikko Mansikka, Salonen ja Ylinen voitti Lohjan kaavakilpailun 1962, mistä sukeutui yhteinen toimisto.

Sen jatkajasta Kaupunkisuunnittelu oy:stä tuli alan keskeinen kehityspaja erityisesti kaavoitusprojekteissa. Sitä tietoa Mansikka tarvitsi ryhtyessään ripeästi muuttuvan Vantaan kaavoituspäälliköksi 1964.

Hän kehitti kaupunkisuunnittelua ja loi uusia kaavoitusmalleja. Koivukylän kaavarunkosuunnitelmaa käytettiin myöhemmin oppikirjana.

Mansikka siirtyi ympäristö­ministeriöön 1967. Ympäristön, luonnon ja kulttuuriperinnön suojelu oli hänelle sydämen asia. Ylijohtajan elämäntyöksi tulikin sovittaa uusi rakentaminen ympäristöön ja turvata ihmisille lähiluontoa.

Tärkeitä saavutuksia oli mm. Fiskarsin ruukkikylän kehittäminen. Maankäyttö- ja rakennuslakiin otettiin hänen aikanaan kestävän kehityksen periaate. Kansallismaisema oli hänen uudissanojaan.

Hän edusti suomalaista osaamista myös kansainvälisesti ja edisti kaavoittajien yhteispohjoismaista koulutusta.

Sovittelevuus auttoi Mansikkaa edistämään vaikeitakin hankkeita. Työtovereilleen hän oli arvostettu asiantuntija mutta myös diplomaattinen seuramies ja ystävä, joka osasi kuunnella.

Hän oli hyvä yhdistelmä arkkitehtia ja hallintomiestä. ”Vähemmän puhetta, enemmän tekoja”, kuului motto.

Viipurin kirjaston kunnostushanke oli Mansikalle tärkeä. Hän toimi myös Alvar Aalto -säätiön puheenjohtajana.

Hän puhui puistojen puolesta ja kirjoitti kirjan kivikaupungin pihojen vehreyttämisestä.

Eläkkeelle jäätyään hän toteutti haaveensa ja lähti konsulttina Mosambikiin kehittämään slummien kaavoitusta.

Purjehduksesta ja saaristo­kesistä oli luovuttava, mutta rakkaus luontoon säilyi. ”Emotionaalinen turvallisuus”, sanoi Mikko, kun ystävä kysyi häneltä ikääntymisen tunnelmista. Sitä tarjosivat hänelle laaja ystäväpiiri, klassinen musiikki, kuvataide ja kirjallisuus, samoin tyttäret, avovaimo ja lastenlapset.

Mikko näki aina lapset. Hänen katseensa suuntautui tulevaan, ei menneeseen.

Ilona Mansikka

Kaija Valkonen

Kirjoittajat ovat Mikko Mansikan arkkitehtitytär ja avopuoliso.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet