Yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä ja yhteiskunnallinen aktivisti Harry Belafonte kuoli tiistaina kodissaan Yhdysvaltain Manhattanilla.
Hän oli 96-vuotias, syntynyt 1. maaliskuuta 1927 New Yorkin Harlemissa.
Harry Belafonte tuli tunnetuksi Trinidad ja Tobagosta peräisin olevan calypso-musiikin esittäjänä 1950-luvulla, mutta hän esitti myös popkappaleita, bluesia, folkia ja jazzia sekä esiintyi näyttelijänä monissa elokuvissa.
Harold George Bellanfanti Jr. syntyi perheeseen, jossa taloudenhoitaja-äidillä oli jamaikalaiset ja keittiömestari-isällä martiniquelaiset sukujuuret, vaikka tämäkin oli Jamaikalla syntynyt. Harry asui Jamaikalla äitinsä ja isoäitinsä kanssa vuodesta 1932 vuoteen 1940.
Palattuaan Yhdysvaltoihin Harry liittyi koulunsa päätettyään laivastoon 1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän kiinnostui näyttelemisestä ja opiskeli lopulta maineikkaan Erwin Piscatorin johdolla samassa teatterikoulussa kuin Marlon Brando ja Tony Curtis.
Laulu-uransa Belafonte aloitti New Yorkin klubeissa teatteriopintonsa rahoittaakseen. Ensimmäiset levytyksensä hän teki 1949 Roost-levymerkille. Ne olivat vielä aikakauden tyypillistä popmusiikkia, mutta pian Belafonte kiinnostui folkmusiikista. Vuonna 1952 hän teki sopimuksen RCA-levymerkin kanssa. Ensimmäinen huomiota herättänyt single oli Matilda vuonna 1953.
Vuonna 1956 tuli valtava läpimurto albumilla Calypso, joka toi tämän musiikinlajin koko maailman tietoisuuteen. Belafonten itsensä mukaan se oli ensimmäinen lp-levy, jota myytiin vuodessa miljoona kappaletta.
Belafonte teki urallaan kaikkiaan viisi calypsoalbumia, ja vaikka hän oli hyvin monipuolinen ja lajityyppien sisällä liikkuva laulaja, hänet muistetaan nimenomaan calypsosta, etenkin kappaleesta Banana Boat Song. Belafonte saikin lempinimen ”King of Calypso”.
1950-luvulla Belafonten suosiolle afrikkalais-amerikkalaisena laulajana veti vertoja vain Nat ”King” Cole. Belafonte oli myös ensimmäinen musta amerikkalaislaulaja, joka voitti Emmy-palkinnon tv-showllaan. Hän esitteli amerikkalaisyleisölle muun muassa sellaisia laulajia kuin kreikkalainen Nana Mouskouri ja eteläafrikkalainen Miriam Makeba.
Belafonte levytti RCA:lle vuodesta 1952 vuoteen 1974, mutta 1960-luvun puolivälissä hänen suosionsa alkoi trendien muututtua laskea. Viimeisen studioalbuminsa, apartheidin vastaisen Paradise in Gazankulu Belafonte julkaisi 1988.
Vuosina 1959 ja 1960 ilmestyneet kaksi Carnegie Hallissa äänitettyä konserttialbumia kuuluvat Belafonten parhaisiin, samoin 1958 julkaistu Belafonte Sings the Blues.
Levytysuransa lopetettuaan Belafonte konsertoi ja kävi kiertueilla vuoteen 2003, jolloin hän vetäytyi musiikkikuvioista.
Harry Belafonte roolissaan elokuvassa Kansas City.
James Foreman (vas.), Martin Luther King ja Harry Belafonte lehdistötilaisuudessa Atlantassa vuonna 1965.
Elokuvanäyttelijänä Belafonte nähtiin vuodesta 1953 vuoteen 2006, muun muassa elokuvissa He pakenivat huomispäivää (1959), Buck ja tappajasaarnaaja (1972) ja Kansas City (1996).
Olennainen osa Harry Belafonten taiteilijakuvaa oli hänen yhteiskunnallinen aktiivisuutensa. Hän oli Martin Luther Kingin läheisiä tukijoita kansalaisoikeusliikkeessä 1960-luvulla, vastusti Etelä-Afrikan apartheidia, toimi Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä ja arvosteli Yhdysvaltojen presidenttien politiikkaa.
Harry Belafonte oli naimisissa kolme kertaa, ja hänellä on neljä lasta.
Oikaisu 26.4.2024 kello 15.29:Belafonte oli syntynyt vuonna 1927, ei 1928 kuten jutussa ensin virheellisesti kirjoitettiin.
Lue lisää: Muusikko ja ihmisoikeusaktivisti Harry Belafonte on kuollut 96-vuotiaana