Muistot    |   Muistokirjoitus

Ritva-Liisa Peltola 1936–2021

Kotiäiti, opettaja ja välinehuoltaja

Välinehuoltaja, kotiäiti Ritva-Liisa Peltola (os. Nurmiainen) kuoli 24. huhtikuuta 2021 Helsingissä 84-vuotiaana. Hän oli syntynyt Viipurissa 17. kesäkuuta 1936.

Syksyllä 1942 Peltola lähetettiin Tanskaan pois sodan jaloista. Alku oli hankala oudon kielen ja koti-ikävän tähden, mutta sitten kaikki meni hyvin ja Tanskan ajasta jäi onnelliset muistot. Aikuisenakin Peltola oli kirjeenvaihdossa isäntäperheensä kanssa.

Paluu Suomeen ja kouluun oli vaikea, koska suomen kieli oli unohtunut. Suuri suru oli äidin kuolema keväällä 1944. Kun Peltola täytti kahdeksan vuotta, hän oli kaksi kertaa joutunut opettelemaan uuden kielen, kokenut sodan kauhut ja äidin sairastelun ja kuoleman.

Rippikoulun jälkeen Peltola osallistui aktiivisesti seurakunnan nuorten toimintaan ja tutustui siellä nuorisopappina toimineeseen Olavi Peltolaan, josta tuli hänen puolisonsa. Heille syntyi kaksi lasta.

Peltola opiskeli Helsingin opettajakorkeakoulussa ja toimi jonkin aikaa opettajana Helsingissä ja Ryttylässä. Kun puolisosta tuli Kansanlähetyksen lähetyskoulun johtaja, Ritva Peltola teki suuren työn, kun Ryttylän poikakodin tilat muutettiin lähetyskouluksi. Kun perhe muutti Helsinkiin, Peltola halusi hoitaa kotona lapset ja perheen. Myöhemmin hän hankki välinehuoltajan koulutuksen ja toimi siinä tehtävässä Lauttasaaren terveysasemalla eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Päätyön Ritva teki kotona huolehtiessaan lasten lisäksi vieraiden kestityksestä. Olavin kannatusrengas kokoontui kuukausittain parin vuosikymmenen ajan ja kahvitettavana oli 20–30 ihmisen joukko. Kirjoittamassaan runossa Ritva kuvaili elämäänsä näin:

Äiti tarvittiin kotona/Isän aina toimiessa/Seurakunnan paimenena/ Päivät, illat muilla mailla/Sai siinä monena olla/Paimen, piika ja emäntä/ Pappilan pitopalvelu/Syöttää vierasta sanoilla/ Kunnes keitto kerkiävi

Peltola teki mahdolliseksi Olavin intensiivisen työn ensin Raamattuopiston ja Kansanlähetyksen ja sitten vuosikymmenten ajan Lähetysyhdistys Kylväjän palveluksessa.

Kun Ritvalla vuonna 2017 diagnosoitiin alzheimerintauti, Olavi totesi, että nyt on hänen vuoronsa hoitaa Ritvaa, joka on koko elämänsä hoitanut kotia ja häntä. Pari viimeistä vuotta he olivat Hesevan palvelutalossa eri osastoilla, mutta saattoivat koronavuodenkin aikana tavata toisiaan joka päivä. Ritva menetti lähes kokonaan liikuntakykynsä, mutta säilytti muistinsa, älynsä, huumorintajunsa ja kauneutensa.

Tämä muistokirjoitus on kunnianosoitus sotalapsille ja muille, joiden elämän alku oli vaikea ja joista ei yleensä kirjoiteta, koska heidän kotiäitinä tekemäänsä työtä ei arvosteta.

Marjatta ja Timo Junkkaala

Kirjoittajat ovat Ritva Peltolan ystäviä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet