Muistot    |   Muistokirjoitus

Keijo Strellman 1937–2021

Turkkuri

Helsingin eturivin turkkureihin 1970–2000-luvuilla kuulunut Keijo Strellman (vuoteen 1997 asti Keijo Blomqvist) kuoli Helsingissä perjantaina 21. toukokuuta 2021 äkillisesti lyhyen sairauden jälkeen. Hän oli 83-vuotias, syntynyt Muolaassa Karjalankannaksella 20. syyskuuta 1937.

Strellman ehti nähdä alan kultakauden ja laskun 52-vuotisella turkkurinurallaan. Vuonna 1952 oppipoikana aloittanut Strellman perusti oman liikkeensä, Turkisateljee Keijo Blomqvistin, Helsinkiin vuonna 1969 juuri oikeaan aikaan: seuraavina vuosikymmeninä turkiskauppa kävi kuumana.

Strellman oli näkemyksellinen ja varmataitoinen turkkuri, joka ei tinkinyt laadusta ja halusi tuntea kaikki materiaalit. Karhuturkki tosin jäi työläytensä vuoksi yhteen kokeiluun: nahka oli niin paksua, että jokaiselle neulanpistolle oli tehtävä reikä valmiiksi. Sen sijaan Viktor Klimenko kiitti kissaturkistaan lausuen, että ”Menestys seuraa Blumkan karvoissa, näitä on kyllä ihmetelty maailmalla!”.

Kunnianhimo, luovuus ja osaaminen palkittiin, ja Strellman päätyi paitsi kouluttamaan muita myös tekemään turkkeja lähes kaikille Helsingin keskustan arvostetuimmille turkisliikkeille. Kun hän jäi lopulta eläkkeelle 68-vuotiaana vuonna 2004, hän oli yksi viimeisistä. Turkisala eli iltaansa, eikä työlle löytynyt jatkajaa.

Karjalasta evakkona tulleen viisilapsisen yksinhuoltajaäidin poika oli oppinut tekemään töitä pienestä pitäen. Leipä oli ollut tiukassa, ja oppina oli, että ahkeruus, yrittäjyys ja omatoimisuus oli maailmassa selviämisen ehto.

Niinpä Strellman rakensi koko ikänsä jotakin. Nuoruuden hommiin kuului esimerkiksi sotakorvaustalojen tekeminen Kylmäkoski oy:lle. Helsingin työmailla 1950-luvun alussa uurastaneella nuorella miehellä ei ollut usein edes yösijaa, vaan oli nukuttava tyhjissä junanvaunuissa tai lämmiteltävä hetki rautatieasemalla.

Lapsuus oli muutenkin jättänyt jälkensä Strellmanin luonteeseen. Hän oli sotalapsena Ruotsissa eikä osannut enää suomea kotiin palattuaan. Koulussa kielitaidotonta poikaa eivät kiusanneet ainoastaan lapset vaan myös opettajat.

Kokemuksesta jäi vahva oikeudenmukaisuuden ja reiluuden taju, joka ilmeni Strellmanin omassa elämässä avuliaisuutena ja kiinnostuksena muihin ihmisiin. Läheisilleen ja ystävilleen hän oli tuki ja apu, jonka neuvokkuuteen saattoi luottaa, lapsenlapsilleen taas kekseliäs ukki, joka ymmärsi lapsen ajatuksia.

Viimeisinä vuosikymmeninään Strellman vietti paljon aikaa lapsuutensa maisemissa Urjalassa. Hän oli puolisonsa Pirjon kanssa ostanut 1990-luvun vaihteessa mökkitontin samalta tilalta, jolla hän oli pikkupoikana tehnyt töitä.

Paikallaanolo ei koskaan ollut Strellmanin vahvuuksia. Vielä muutama päivä ennen kuolemaansa hän levitti maalla multaa, kylvi ruohoa ja istutti puita. Siellä perunat nousevat jo maasta, taimet kasvattavat vartta.

Urpu Strellman

Kirjoittaja on Keijo Strellmanin tytär.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet