Anna-Leena Pyykkönen 1947–2021 - Muistot | HS.fi

Anna-Leena Pyykkönen 1947–2021

Toimittaja

Anna-Leena Pyykkönen

13.11. 2:00

Toimittaja, valtiotieteen maisteri Anna-Leena Pyykkönen kuoli 20. lokakuuta 2021 Helsingissä nopeasti edenneeseen syöpään. Hän oli 74-vuotias, syntynyt Sysmässä 22. syyskuuta 1947.

Pyykkösen lapsuudenperhe asui talvet Hyrynsalmella, jossa vanhemmat olivat opettajina, mutta kesät he viettivät mökillä Sysmässä Anna-Leenan äidin synnyinkodin naapurissa.

Pyykkönen kirjoitti ylioppilaaksi Kajaanin tyttölyseosta 1966. Samasta syksystä alkaen hän opiskeli Helsingin yliopistossa valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan sosiaalipolitiikka.

Pohjoispohjalaisessa osakunnassa Ostrobotnialla Kainuun tyttö viihtyi. Osakuntasihteerinä ollessaan hän melkein pääsi tanssimaan ripaskaa presidentti Urho Kekkosen kanssa. Tämä vieraili Ostrobotnialla, ja Anna-Leena innostui pyytämään tätä ripaskalle. Pari ehti jo lattialle, mutta adjutantti kävi noutamassa presidentin pois.

Helsingin Sanomain toimittajakouluun Pyykkönen hakeutui 1971, koska hänelle ei selkiytynyt, mihin ammattiin maisterin titteli pätevöittäisi ja koska kirjoittaminen oli hänellä ”ikään kuin verissä”.

Hän työskenteli toimittajana Helsingin Sanomissa eri osastoilla vuodesta 1972 alkaen lähes 40 vuotta. Pisimpään hän oli kotimaan- ja kaupunkitoimituksissa. Hän erikoistui sosiaali- ja terveystoimittajaksi ja työskenteli vuosia ns. ”sosiaalikopissa”, joka oli pieni kahden hengen toimitus kotimaan toimituksen nurkassa Ludviginkadulla. Jäätyään eläkkeelle 2008 hän osallistui pitkään Päivälehden arkiston muistitiedon keräyshankkeeseen, jossa haastatellaan Sanomain eläkeläisiä.

Anna-Leenalla oli sosiaalinen omatunto ja toimittajana hän halusi auttaa huonompiosaisia ja parantaa maailmaa, vaikkei hän sitä hevin myöntänytkään. Hän oli voimakastahtoinen ja itsenäinen sekä työ- että yksityiselämässään. Hän oli hyvä kirjoittaja, napakka ja sujuvasanainen. Klikkijournalismista hän ei piitannut, vaan kaipasi syvällisiä, huolellisesti tehtyjä mutta rohkeita juttuja.

Toimittajana hän ei tuppautunut eturiviin, mutta oli entisen esimiehensä mukaan ”osa sitä näkymätöntä teräsverkkoa, joka piti lehden pystyssä”.

Anna-Leena oli aktiivinen Sanomain kerhon harrastusjaostoissa: pelasi tennistä ja purjehti osaomistamallaan purjeveneellä. Eskaaderipurjehdus oli hänestä erityisen hauskaa.

Hän luki laajasti ja monipuolisesti ja oli 12 vuotta sitten perustamansa lukupiirin kantava voima. Lokakuun kokoukseen hän ei enää jaksanut tulla, mutta lähetti sähköpostin. Siinä hän asiantuntevasti arvosteli Teemu Keskisarjan kirjan Aleksis Kivestä, jonka oli itse pannut muut lukemaan.

Mielenkiinto saksan kieltä kohtaan syttyi koulussa ja jatkui aikuisena. Hän osallistui journalistien pitkälle saksan kurssille Leipzigissä Itä-Saksassa. Matkustaminen oli muutenkin hänelle mieluisaa. Matkakohteet ulottuivat Lapista Thaimaan heimojen pariin.

Sosiaalisuudestaan huolimatta Anna-Leena viihtyi hyvin myös yksinään ja halusi joskus vetäytyä omaan rauhaansa.

Perhepiirissä Anna-Leenaa kutsuttiin aina Leenaksi. Hänen läheisiinsä kuului sisaren perhe Sysmässä, jossa hän tunsi juuriensa olevan, vaikka puhui arvostavasti myös isänsä synnyinseudusta Pyykkölänvaarasta. Erityisen lähellä Leenan sydäntä olivat kaksi sisarentytärtä ja heidän lapsensa.

Raija Kaikkonen

Kirjoittaja on Anna-Leena Pyykkösen työtoveri ja ystävä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset