Väinö Rantio 1923–2021 - Muistot | HS.fi

Väinö Rantio 1923–2021

Asessori

Väinö Rantio

20.11. 2:00

Asessori, Helsingin poliisilaitoksen rikososaston entinen johtaja Väinö Rantio kuoli levollisesti 9. lokakuuta 2021 Kaunialan sairaalassa 98-vuotiaana. Hän oli syntynyt Somerolla 24. marraskuuta 1923.

Elämä Someron Ollilan kylässä, kymmenlapsisessa perheessä oli varsin köyhää. Katraan seitsemäntenä Väinö Rantio varttui ahkeraksi työntekijäksi ja ympäristöä ja maailmaa alati pohtivaksi. Lahjakkuutta oli, mutta oppikouluun meno oli taloudellisesti mahdotonta.

Puutteista huolimatta Rantio muisteli lapsuuttaan lämmöllä.

Hän sanoi kokeneensa syvää iloa kiireettömässä agraariyhteisössä, puhtaassa luonnossa ja metsissä. Hänestä tulikin taitava ampuja: heiluvasta kuusenlatvasta hän oppi ampumaan oravan sen turkkia vaurioittamatta. Nahkojen tuotolla hän tuki vanhempiaan.

Kolmivuotiseen sota-aikaan liittyi onnekkaita sattumia, jotka todennäköisesti pelastivat hänen henkensä.

Rantio tuli pataljoonastaan valituksi, yhtenä kolmesta, Hämeenlinnan Taistelukouluun. Siellä hän sai sodan loppuvaiheen suurhyökkäysten aikaan kouluttaa alokkaita. Sodan päättyessä Väinö kohtasi hoitajavaimonsa Hilkan, joka hänkin oli työskennellyt sotarintamalla. Siitä alkoi 75-vuotinen yhteinen taival.

Rantio teki 42 vuotta kestäneen työuran poliisina, valtaosan siitä Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimistossa.

Hän oli aikaansa edellä kehittäessään rikospoliisin päällystökoulutusta vastaamaan kansainvälisiä haasteita. Hän tuotti rikostutkinnan koulutusmateriaalia, luennoi vuosikausia poliisipäällystölle ja oikeuslääketieteen kurssilla lääketieteen opiskelijoille, organisoi koulutustilaisuuksia, antoi haastatteluita ja sai aikaan lakimuutoksia. Teräaselaki ja poliisien eläköitymiseen liittyvä laki olivat hänen aloitteitaan.

Rantiolla oli myös ansiokas järjestöura.

Hän toimi puheenjohtajana Poliisin ammattijärjestöissä, Poliisierämiehissä ja myös Espoon Sotaveteraaneissa. Töittensä ohella hän ehti opiskella, kansakoulupohjalta, alemman oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa.

Hän harrasti rakastamaansa metsästystä ja kalastusta ja kuntoili säännöllisesti, useimmiten kaverinaan puolisonsa Hilkka. He osallistuivat myös moniin veteraaniurheilukilpailuihin.

Väinö Rantion arvokkain ura oli kuitenkin isän, isoisän ja ukin osa. Niissä hän oli, 30-jäsenisen jälkeläisjoukon sanojen mukaan esimerkillinen: oikeudenmukainen, hyväntahtoinen, hauska ja viisas.

Seija Sihvola

Tuija Siitonen

Kirjoittajat ovat Väinö Rantion tyttäriä.

Uusimmat muistokirjoitukset