Eemil Kukkola 1945–2021 - Muistot | HS.fi

Eemil Kukkola 1945–2021

Kauppatieteiden lisensiaatti, lehtori

Eemil Kukkola

7.12.2021 2:00

Kauppatieteiden lisensiaatti, lehtori Eemil Kukkola kuoli levinneeseen syöpään 5. marraskuuta 2021 Espoossa. Hän oli 76-vuotias, syntynyt Nivalassa 23. huhtikuuta 1945.

Kukkola oli jo lapsena toimelias ja opinhaluinen, mukana myös partiotoiminnassa. Maatilan jatkajaksi ryhtyminen ei houkuttanut, joten Haapajärven yhteiskoulusta ylioppilaaksi vuonna 1965 valmistuttuaan Kukkola hakeutui opiskelemaan Turun kauppakorkeakouluun. Hänestä tuli ekonomi vuonna 1969 ja kauppatieteiden maisteri 1976.

Turusta löytyi myös puoliso Tuulikki, jonka kanssa Kukkola avioitui 1969. Liitosta syntyi kaksi tytärtä, Hanna-Kaisa ja Anna.

Nuori perhe asui alkuun muutamia vuosia Turussa, jossa Kukkola työskenteli muun muassa Liikevaihtoverotoimistossa, kunnes 1974 perhe muutti Espooseen. Siellä Kukkola aloitti samana vuonna opetustyön Espoon kauppaoppilaitoksessa oppiaineinaan ulkomaankauppa ja yritystalous. Hän toimi myös oppilaitoksen apulaisrehtorina vuosina 1990–1996, lehtorina Espoon liiketalousinstituutissa 1996–2000 sekä vuodesta 2000 eläkkeelle jäämiseensä asti Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulussa.

Vielä eläkevuosiensa alkupuolella hän jatkoi opetustyötään osa-aikaisesti. Kauppatieteiden lisensiaatiksi Kukkola valmistui vuonna 2011.

Aktiivisuus, lojaalius ja velvollisuudentunto olivat keskeisiä piirteitä Kukkolan persoonassa. Niinpä hänellä oli useita luottamustehtäviä ja pitkäaikaisia harrastuksia. Vaimon sukutaustan innoittamana hän toimi karjalaisseuroissa ja hoiti hengellistä puoltaan ahkeroimalla vapaaehtoistyössä kirkkoväärtinä kotiseurakunnassaan. Myös erityisesti venäjän kielen opiskelu sekä reserviläistoiminta olivat mieluista ajanvietettä. Sotilasarvoltaan Kukkola oli ylikersantti.

Seurallisena kulinaristina ja anteliaana isäntänä Kukkola kestitsi Tuulikin kanssa sukulaisia, ystäviä, työtovereita ja naapureita lukuisissa juhlissa, illanvietoissa ja muissa tapaamisissa. Matala ja soinnikas ääni yhdistettynä tarkkaan muistiin loi mainiot edellytykset puheiden pitämiseen, ja noista puheista juhlavieraat saivat nauttia lukemattomat kerrat.

Lapsuuden kotiseutu Nivalassa säilyi aina rakkaana ja läheisenä Empulle, samoin vaimon suvun kesäpaikka Perniössä. Neljälle lapsenlapselleen Emppu oli huolehtivainen ja läsnäoleva ukki.

Tarmo ja elämänusko eivät auttaneet, kun sairaus lopulta otti ylivallan. Emppua kaipaamaan jääneiden joukko on suuri. Moni hänet tuntenut on lausunut lähes samoin sanoin häntä muistellessaan: ”Emppu tarjosi aina apuaan, jos joku sitä vain tarvitsi. Hän oli oikea herrasmies.”

Hanna-Kaisa Mettälä

Kirjoittaja on Eemil Kukkolan tytär.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset