Waldemar Wallenius 1948–2021 - Muistot | HS.fi

Waldemar Wallenius 1948–2021

Musiikkitoimittaja

Waldemar Wallenius

2.12.2021 2:00

Musiikkitoimittaja Jukka WaldemarWallenius kuoli kotonaan Tampereella, josta hänet löydettiin 24. marraskuuta 2021. Hän oli 73-vuotias, syntynyt Hämeenlinnassa 12. kesäkuuta 1948.

Muutama viikko sitten istuimme samassa pöydässä hänen kanssaan Tampereen Telakalla. Keikan jälkeen heitin hänet autollani kotiin, aivan takapihan rapun ovelle, sillä Wallun kävely oli jo niin huonoa.

Viime sanoikseni koetin rohkaista häntä kaikesta huolimatta kävelemään mahdollisimman paljon, ettei liikuntakyky kokonaan menisi. Wallu naurahti ja sanoi kävelevänsä joka päivä ratikkapysäkille. Ikään kuin, että ”minähän urheilen jatkuvasti”.

Kun vuotta aiemmin olin peräänkuuluttanut terveellisempiä elämäntapoja, Wallu totesi siihen virnistäen: ”Niin, mutta kun musta on kiva ottaa kaljaa ja vetää tupakkia.”

Wallenius oli oma lukunsa, ihan joka saralla. Jukasta tuli Waldemar jo 1960-luvulla, koska hän piti Valkeakosken Sanomissa ”Wal De Mar”-palstaa. Hänen isänsä oli lehden toimitussihteeri.

Palsta käsitteli musiikkia, mutta eihän se riittänyt. Ahkera Melody Makerin lukija halusi perustaa ”kunnon musalehden” Suomeenkin. Blues News syntyi 1968, ja vaikkei hän siinäkään pitkään pysynyt, lehti toimii edelleen ja on yksi maailman vanhimmista blueslehdistä.

1970-luvun sarastuksessa Wallenius perusti Musan. Tuota pikaa avuksi tulivat Timo Kanerva, Tapio Korjus, Pekka Markkula ja äskettäin edesmennyt Jukka ”Davy” Nummelin. Myöhemmin myös Juntusen Juho. Davy esitteli minut Wallulle, ja tunnistimme nanosekunnissa meitä yhdistävän intohimon musiikkiin.

Meistä tuli veriveljet ja vietimme 1970-luvulla paljon aikaa yhdessä. Ystävystyin myös Wallun ensimmäisen vaimon Lellun sekä heidän poikansa Tommin kanssa. Nyttemmin myös Wallun nuoremman pojan Iljan kanssa.

Tulin Musaan muistaakseni kolmannesta numerosta enkä koskaan lähtenyt pois. Muutaman vuoden ja mullistuksen jälkeen lehti ”kaapattiin” ja me, vanha kaarti, jatkoimme Soundina. Aluksi Wallenius oli Soundinkin päätoimittaja, mutta tajusi nopeasti Timon sopivan jämäkkää aikataulutusta vaativaan hommaan paremmin. Timo Kanerva johtikin Soundia vuosikymmeniä menestyksellä.

Soundin 1970-luku oli huima. Aina kun joku löysi jotain hienoa ennen tuntematonta musiikkia — ja sitähän riitti —, hän ”käänsi muut päälle”. Mistä vaan sai kirjoittaa ja pitkästi. Rahaa ei paljoa tullut, mutta fiilis ja työmme vaikutus oli merkittävä.

Tuntuikin kummalliselta, kun Wallu lähti Soundista 1980-luvun lopussa. Hän pettyi rockin kehitykseen ja vetäytyi enemmän vanhaan roots-musiikkiin ja uuteen suomalaiseen kansanmusiikkiin. Vähän myöhemmin hän perusti taas uuden lehden WUMin (Vanha ja Uusi Musa).

Jonkin verran Wallu teki musiikkiohjelmiakin Radio 957:ssa, ja 1990-luvulla hän yllätti ryhtymällä vanhan kaverimme Veltto Virtasen eduskuntasihteeriksi. Se tuntui liki surrealistiselta, mutta sitähän tosi elämä usein on. Sittemmin Wallu oli jopa ehdolla Euroopan parlamenttiin Kirjavan puolueen ja 2007 eduskuntaan SKP:een ehdokkaana.

Itse hän puhuikin itsestään mieluummin ”sauhuajana” kuin ”toimittajana” tai ”kriitikkona”.

Wallu oli rakas ystävä ja aseveli taistelussa hyvän musiikin puolesta. Kun maan mainio Man-yhtye oli Tampereella, hänet jo tuntenut kitaristi Deke Leonard kysyi häneltä: ”When shall we go waldemaring?”

Melko varmasti väitän, että juuri nyt Wallu siellä jossain vaatii Jimi Hendrixiä tai Albert Järvistä selvittämään muutamia yksityiskohtia.

Jussi Niemi

Kirjoittaja on Waldemar Walleniuksen kollega ja ystävä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset