Vilho Jakonen 1930–2021 - Muistot | HS.fi

Vilho Jakonen 1930–2021

Kumisuutari

Vilho Jakonen

23.12.2021 2:00

Kumisuutari Vilho Armas Jakonen kuoli 2. joulukuuta 2021 Vantaalla keuhkosairauden uuvuttamana. Hän oli 91-vuotias, syntynyt Hiitolassa 19. huhtikuuta 1930.

Jakosen juuret olivat syvällä karjalaisuudessa. Lapsuutta värittivät isän huolimaton rahan käyttö, äidin sairaus, sota ja evakkomatkat. Kansakoulu jäi kesken, eikä hän koskaan suorittanut kouluja loppuun. Perhe asettui toisen evakkomatkan jälkeen Satakuntaan Reikkoon, jonne puuseppä-isä rakensi uuden kotitalon.

Koulutuksen puute ei estänyt Jakosta työllistymästä. Ensin piti kokeilla hätäaputöitä Pihtiputaalla ratatyömaalla ja tehdastöitä Ruotsin puolella, mutta 1950-luvun alussa avautui paikka rengaskorjaamo Murrella Porissa, ja siitä alkoi läpi elämän kestänyt ura rengasalan ammattilaisena. Jakonen, ystävien kesken aina Ville, oli tunnollinen ja pidetty työntekijä ja eteni nopeasti työnjohdon tehtäviin.

Jakonen myös kehitti pinnoituksen työmenetelmiä. Hän muun muassa huomasi, että jos pinnoitettavan renkaan rungon tarkistaa huolellisesti ja paikkaa rungon hankautumat ja pistoreiät, uusi pinta pysyi renkaassa aiempaa paremmin.

Työura jatkui Korsossa 1960-luvulla Hakaniemen Kumissa ja päättyi oman yrityksen JM-Rengas Oy:n osakkaana ja työntekijänä 1990-luvun puolivälissä Riihimäellä.

Suku oli Villelle tärkeä. Poriin jääneet kaksi vanhempaa sisarusta ja heidän lapsensa olivat kiinnekohta karjalaisuuteen, ja sisarukset tapasivatkin toisiaan usein. Hiitolaan rajan taakse jäänyt kotipaikka oli usein mielessä, ja sinne onnistuttiin tekemään kaksi matkaa 1990-luvulla, viimeisellä retkellä mukana oli myös jälkipolvea. Kotipaikasta tosin ei ollut jäljellä kuin risukko ja muutama kiviraunio.

Työ toi Villelle leivän ja hyvän elintason, mutta myös viimeisinä vuosina keuhkotaudin. Työ altisti asbestille, jota käytettiin kuorma-autojen jarrulevyissä. Tauti eteni vähitellen keuhkoissa, eikä siihen ollut parannuskeinoa.

Avioliitto Aune Haapakorven kanssa kesti vuodesta 1953 puolison kuolemaan 2011. Perheeseen kuuluivat myös pojat puolisoineen sekä heidän lapsensa kahdessa polvessa.

Ville eleli omassa kodissaan Korsossa leskenä viimeisiin päiviin asti ja oli aina selvillä maailman ja läheistensä asioista. Vielä hetkiä ennen kuolemaansa hän muistutti pojille saunassa roikkuvista pyykeistä. Jos hän vielä ehti jotain miettiä tai sanoa, se olisi voinut olla letkautus, joka niin usein kuultiin eri tilanteissa: ”Mitä opimmekaan tästä? No, emme niin mitään!”

Vilho Jakonen oli evakkoon joutuneesta sukupolvesta sukunsa viimeinen ja lähti viimeiselle matkalle kunniakkaasti ”saappaat jalassa”.

Jouni Jakonen

Jarmo Jakonen

Jouko Jakonen

Kirjoittajat ovat Vilho Jakosen pojat.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset