Pukusuunnittelija, skenografi Maija Pekkanen kuoli nopeasti edenneeseen vakavaan sairauteen Helsingissä torstaina 9. joulukuuta 2021. Hän oli 80-vuotias, syntynyt Multialla 16. maaliskuuta 1941.
Pekkanen kävi Helsingin Käsityönopettajaopiston vuosina 1961–1966, jonka jälkeen hän sai kiinnityksen Kuopion Yhteisteatteriin puvustonhoitaja-pukusuunnittelijaksi. Maija Pekkasen sisar Hilkka Pekkanen-Ronimus työskenteli tuolloin teatterissa ohjaajana. Kolmas sisar Hanna Seppälä on hopeaseppä.
Pekkaselle ehti kertyä pukusuunnittelu- ja lavastustöitä yhteensä yli 180 näytelmään, oopperaan, tanssiesitykseen ja monologiesitykseen.
Helsingin Kaupunginteatterin pukusuunnittelijana hän toimi vuodesta 1972 lähtien, mutta teki vierailuja muun muassa Suomen Kansallisteatteriin, Suomen Kansallisoopperaan, Savonlinnan oopperajuhlille, Tampereen Työväenteatteriin ja Tampereen Teatteriin.
Pekkanen suunnitteli paljon erilaisia historiallisia puvustuksia, kuten univormuja. Hän teki taustatyönsä perusteellisesti ja keräsi tietoa muun muassa ulkomaisten tuttaviensa välityksellä, käsittelipä tekeillä oleva näytelmä sitten Chileä tai natsi-Saksaa.
Vuonna 1992 Pekkanen totesi HS:n haastattelussa tuntevansa suomalaisen ohjaajan hyvät ja huonot puolet. Tuolloin hän oli jo työskennellyt 25 vuoden aikana noin 50 ohjaajan kanssa.
”Jos pukusuunnittelijan työ näyttää kehnolta, on kyllä syytä katsoa ohjaajaan. Kaikilla ei ole näkemystä pukusuunnittelusta”, Pekkanen totesi.
Pekkanen ulotti työskentelyään puvustuksen lisäksi myös lavastukseen ja ohjaukseen. Sisar Hilkka Pekkanen-Ronimus kutsuukin häntä teatterin monitoiminaiseksi.
Maija Pekkanen ja Hilkka Pekkanen-Ronimus tekivät 1970- ja 1980-luvuilla töitä myös ay-liikkeessä teatterialan työehtosopimusten eteen. Kansainvälisen toimintansa kautta Pekkanen kiersi lähes koko maapallon. Vuonna 2001 hänet valittiin skenografien, teatteriarkkitehtien ja teatteriteknisten kansainvälisen järjestön Oistatin puheenjohtajaksi. Hän oli järjestön hallituksen jäsen vuodesta 1991.
Maija Pekkanen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1999. Leena Juntunen teki väitöskirjansa Pukusuunnittelijan ammatti Suomessa vuosina 1960–1975: Maija Pekkasen tarina (2010) Pekkasen työn varhaisista vuosista.
Pekkasen välit sisaruksiinsa olivat lämpimät. ”Maija oli sellainen tasoittava luonne meidän sisarusparvessa”, Hilkka Pekkanen-Ronimus kertoo.
Hyväkuntoisen Pekkasen kuolema tuli omaisille yllätyksenä. ”Maija eli todella pitkän ja rikkaan elämän, ja hän uskalsi elää sen omalla tavallaan. Kun diagnoosi tuli, hän toivoi, että lopputaival, tämä viimeiset sata metriä, olisi lyhyt ja kivuton. Ja tämä toteutui.”