Eero Kajosaari 1927–2021 - Muistot | HS.fi

Eero Kajosaari 1927–2021

Professori

Eero Kajosaari

31.12.2021 2:00

Professori Eero Kajosaari kuoli Espoossa 19. lokakuuta 2021. Hän oli 93-vuotias, syntynyt Vihdissä 31. joulukuuta 1927.

Onnellinen lapsuus 13-lapsisen perheen kuopuksena päättyi sotaan. Viiden veljen ollessa rintamalla jäi nuorimmaisen tehtäväksi auttaa isää ja äitiä maatilan hoidossa.

Opinhaluinen Kajosaari kirjoitti ylioppilaaksi Hyvinkään yhteiskoulusta 1947. Seuraavaksi koulutiellä oli Teknillinen korkeakoulu, josta hän valmistui 1952 pääaineenaan maatalouden vesirakennus. Monista opiskelijoista – ojakonnista – tuli elämänikuisia ystäviä. Samoihin aikoihin Eero löysi Liisansa Nurmijärven ja Helsingin välisestä linja-autosta. Rakkausavioliitto kesti 65 vuotta.

Uransa alussa Kajosaari haki kansainvälisiä vaikutteita ja uusinta tietotaitoa FAO-stipendiaattina Ruotsissa ja Englannissa sekä myöhemmin Eisenhower-stipendiaattina Yhdysvalloissa. Oppimaansa hän sovelsi käytäntöön esimerkiksi käynnistämällä Suomen ensimmäisen vesiensuojeluyhdistyksen toiminnan 1962.

Vuonna 1968 valmistunut väitöskirja Suomen vesistöjen kuivakausista viitoitti Kajosaaren polkua pitkälle tulevaisuuteen. Hänellä oli tapana vielä eläkkeelläkin soittaa säännöllisesti Saimaan Lauritsalan mittausasemalle ja pitää kirjaa mökkirannan vedenkorkeudesta.

Kajosaari nimitettiin vuonna 1969 Teknillisen korkeakoulun ensimmäiseksi vesihuoltotekniikan professoriksi. Opiskelijoiden käsissä kului hänen toimittamansa alan perusteos, napakasti nimetty Vesihuolto. Maalailevampi on hänen kehittämänsä uudissana, hulevesi.

Kansainväliseen insinöörikoulutukseen Kajosaari pääsi vaikuttamaan johtaessaan Unescon International Programme on Education and Training of Engineers -ohjelmaa vuosina 1977–1978 Pariisissa.

Otaniemessä ei aluksi ollut laboratoriota vesihuoltotekniikan opiskelijoille. Kajosaaren sinnikkyyden ansiosta saatiin lopulta oma laboratorio vuonna 1988. Tämän myötä kurssitarjonta sekä veden- ja jätevedenkäsittelyn käytännön harjoitusten määrä kasvoi ja tutkimustoiminta laajeni.

Korkeimman hallinto-oikeuden yli-insinöörineuvokseksi Kajosaari kutsuttiin vuonna 1975 sekä Tallinnan Teknillisen yliopiston kolmanneksi kunniatohtoriksi vuonna 1986, ensimmäisenä ulkomaalaisena. Hän yllätti isäntänsä kielitaidollaan ja piti juhlaluentonsa viroksi aikana, jolloin kielen saattoi tulkita kannanotoksi. Samana vuonna hänet kutsuttiin myös Teknillisten Tieteiden akatemian jäseneksi.

Eläkkeelle jäätyään Eero jatkoi aikansa seuraamista, kielten opiskelua ja järjestötyötä. Hänen myhäilevä katseensa seurasi tarkasti nuorempia, joita hän kannusti uteliaisuuteen ja näköalojen avartamiseen. Eero promovoitiin riemutohtoriksi vuonna 2018 – daamina hänellä oli tyttärentytär, joka oli muutamaa viikkoa aiemmin väitellyt samalta alalta kuin isoisänsä aikanaan.

Lempeä mies oli vaatimaton, tarkka, itsepäinenkin. Onnellisimmillaan hän oli perheensä seurassa. Niin, ja soutaessaan Saimaalla puuveneellään.

Timo Vennonen

Ari Järvinen

Kirjoittajat ovat Eero Kajosaaren vävy ja oppilas.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset