Olavi A. Rautio 1928–2021 - Muistot | HS.fi

Olavi A. Rautio 1928–2021

Kunniapääkonsuli

Olavi A. Rautio

30.12.2021 2:00

Kunniapääkonsuli Olavi A. Rautio kuoli 1. joulukuuta 2021 Helsingissä 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kotkassa 4. helmikuuta 1928.

Jo pienenä poikana Rautio oli innostunut lennokkien rakentamisesta. Niitä syntyi nuoruudessa liki 200. Tietotaitoaan hän jakoi vetämällä lennokkikerhoa Kotkassa.

Talvisodan syttyessä Rautio oli 11-vuotias. Kotkaa pommitettaessa Raution kotitalo tuhoutui. 12-vuotiaana hän liittyi Kotkan Pojat -järjestöön sekä Sotilaspoikiin, jossa vastasi ryhmänjohtajana mm. räjähtämättömien pommien keräämisestä sekä avusti pelastustöissä.

Jatkosodan aikana hän toimi vapaaehtoisena apumekaanikkona sotilaslentokentillä Kuorevedellä ja Utissa. Vaikka hän ei ikänsä vuoksi joutunut rintamalle, hänelle myönnettiin sotaveteraanitunnus ja kotijoukkojen muistoristi.

Saatuaan valkolakin Kotkan lyseosta Rautio muutti Helsinkiin. Kauppaopistosta löytyi vaimo Kaija, jonka kanssa yhteistä taivalta kesti 64 vuotta.

Ilmailusta tuli Raution koko elämän tärkein harrastus ja vapaaehtoistyö. Purjelennon hän aloitti 1944 ja kilpaili lajissa kolmasti MM-tasolla. Rautio vaikutti Suomen Ilmailuliiton hallituksessa 1964–1989, viimeiset 10 vuotta puheenjohtajana.

Kansainvälisen Ilmailuliiton (FAI) puheenjohtajuus 1991–1992 johdatti hänet tapaamaan valtioiden päämiehiä Juan Carlosista Rajiv Gandhiin. Viimeinen kuun pinnalla kävellyt astronautti Eugene Cernan testasi Raution kesämökkivieraana suomalaisen saunan.

Suomen Ilmailuliiton kunniapuheenjohtajaksi Rautio kutsuttiin 1992. Ansioistaan harrasteilmailun monipuolisesta kehittämisestä hänelle myönnettiin Harmon patsas 2003.

Varsinaisen leipätyönsä Rautio teki muodin parissa. Hän perusti Suomen ensimmäisen muotikoruja valmistavan ja maahantuovan yrityksen Ibero Oy:n vuonna 1951. Siitä tuli perheyritys vaimon ja kolmen lapsen osallistuessa aktiivisesti yrityksen toimintaan. Suurimmillaan yritys työllisti 50 henkeä, ja vähittäismyymälöitä oli useita myös Venäjällä ja Baltian maissa.

Rautio toimi yli 40 vuotta Bolivian kunniapääkonsulina Suomessa sekä aktiivisesti myös mm. Leijona-toiminnassa, Nuorkauppakamarissa ja Pienteollisuuden Keskusliitossa.

Rakas kesäpaikka, jossa perhe vietti myös joulu-, hiihto- ja pääsiäislomia oli Lohjan Hiidenvedellä. Siellä Rautio rentoutui hoitamalla puutarhaa ja kalastamalla. Mittavin harrastus oli laajan talonpoikaismuseon rakentaminen. Karjalaisuus oli tärkeää hänelle, olihan oma isä kotoisin Rautjärveltä. Lohjan lipputangossa liehui Karjalan isännänviiri.

Neljä lasta ja viisi lastenlasta sekä ystävät ja sukulaiset muistavat Raution lukuisista mukaansatempaavista puheista ja kertomuksista eri puolilta maailmaa. Hän oli äärettömän kiinnostunut monista asioista kuten historiasta, runoudesta, taiteista, arkkitehtuurista, luonnosta sekä eläimistä, joista kissat muodostivat ihan oman lukunsa. Viimeisinä vuosina runot ja jopa joulupöydän puheet syntyivät kissojen innoittamina.

Pitkän iän salaisuus lienee ollut innostunut, positiivinen ja periksi antamaton elämänasenne. ”Aina pitää yrittää” oli hänen mottonsa. Menneitä ei jääty murehtimaan, vaan elämä oli tässä hetkessä ja monissa tulevaisuuden suunnitelmissa.

Janne Rautio

Pia Rautio

Kirjoittajat ovat Olavi Raution poika ja tytär.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset