Salme Rislakki 1929–2022

Kampaamoyrittäjä

Salme Rislakki

27.3. 2:00

Kampaamoyrittäjä Salme Kaarina Rislakki (o.s. Heikkinen) kuoli palvelutalossa Helsingissä 1. maaliskuuta 2022. Hän oli 92-vuotias, syntynyt Helsingissä 2. kesäkuuta 1929.

Rislakki kasvoi Vallilan Sammatintiellä suuressa Kone ja Silta Oy:n korttelin lapsijoukossa. Se oli onnellista aikaa. Sitten syttyi sota ja Vallila ja Kallio paloivat. Salme oli paossa sukulaisten luona Hyrynsalmella. Välillä perheelle osoitettiin asuinpaikka vankilasta, kun pommi oli kaatanut koko seinän Vallilan talosta. Pikkulottana Salme pesi ”solttupoikia” Tilkassa.

”Toi kundi on mun”, sanoi Salme Heikkinen nähdessään Henrikki Rislakin Runebergin patsaalla Espalla. Ja niin oli. Yhteinen matka päättyi vasta 70 vuotta myöhemmin Henrikin kuolemaan 2018.

Rauhan tultua professorin poika Henrikki lähti merille, missä hän onnistui pääsemään Tukholmassa säännöllisesti poikkeavaan laivaan. Niinpä nuori Salme Heikkinen lähti rohkeasti myös Tukholmaan töitä hakemaan.

Hän osasi vain yhden ulkomaankielisen sanan ja sekin oli saksaa: Arbeit. Se riitti sairaalalle, jossa aina riitti töitä. Ummikko pantiin alkajaisiksi pesemään ruumishuone. Siinä Salme Heikkinen onnistui niin hyvin, että sairaala-apulaisen paikka aukesi oitis.

Avioliitto solmittiin 1951. Leena syntyi 1952, Hannele 1953. Henrikki jatkoi merillä pitkillä linjoilla ja yleni laivanpäälliköksi 1958. Salme huolehti Suomessa kodista, lapsista ja taloudesta. Sen hän teki sinnikkyydellä ja tarmolla, mikä herätti lähipiirin kunnioituksen. Henrikin suku hurmaantui välittömästä ja avuliaasta Salmesta täysin. Kun appi tarvitsi Linnan juhliin seuralaisen, hän pyysi daamikseen Salmen.

Anoppilasta Rislakit pääsivät Haagaan vuokrataloon ja kun Vuosaarta rakennettiin, Salme hankki sieltä viiden huoneen asunnon, ilman omaa rahoitusta 1960-luvun kireän rahan vuosina. Hintaa hän ei puolisolleen uskaltanut kertoa.

Aviomiehen kyntäessä meriä Salme kampasi kotikampaamossa aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa.

Olipa Salme kampaamossaan, kaupassa, sairaalavuoteessa tai palvelutalossa, hänen ympärilleen syntyi ystävien piiri.

Yhteistä kieltäkään ei aina tarvittu. Henrikin viimeisinä merivuosina Salme seurasi mukana laivassa. Seitsemän vuotta kului kirjaimellisesti maailmaa kiertäen. Aluksella hän tiesi aina miehistön kuulumiset, elot ja onnet, vaikka miehet puhuivat puolaa ja Salme suomea.

Kuvaavaa on, että Salmen lähtiessä Meilahden sairaalasta, henkilökunta oli ikkunassa vilkuttamassa. Syöpä, infarkti tai suonien vaihto eivät lannistaneet elämäniloa.

Vasta Covid-19 siihen melkein kykeni. Eristys kuukausiksi omaan huoneeseen palvelutalossa oli Salmen luonteelle hirveä koettelemus.

Lapset ja lapsenlapset olivat yhtaikaa Salmen ilo ja harrastus.

Seppo Kaisla

Kirjoittaja on Salme Rislakin vävy.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset