Johannes Tiilikainen 1928–2022

Diplomi-insinööri

Johannes Tiilikainen

14.4. 2:00

Maaoikeusinsinööri Johannes (Jussi) ”ÄijäTiilikainen kuoli Joensuussa 1. tammikuuta 2022. Hän oli 93-vuotias, syntynyt Kuusjärvellä 4. elokuuta 1928.

Tiilikaisen lapsuus Juojärven Jäätsaaressa oli omalaatuinen, rikas kokemus. Sulan veden aikaan kouluun soudettiin ja joskus jäätiin koulupäiväksi Saaren rannoille. Oppikouluun Kuopioon Tiilikainen lähti laivalla. Muistiin jäivät vaatimattomat asumisolot ja komeasti marssivat sotilaat Wehrmachtin lomakaupungissa sekä Mannerheimin vierailu.

Tiilikainen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1950. Maanmittausinsinööriksi hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1957. Harjoittelu miehitetyssä ja pommitetussa Saksassa sekä mustien amerikkalaissotilaiden ystävällisyys ja brittien ylimielisyys jäivät ikuisesti mieleen.

Työt alkoivat Kuusamoa isojakamalla, kunnes Tiilikainen pääsi Pohjois-Karjalaan edeten aina apulaislääninmaanmittausinsinööriksi. Virkaura jatkui Etelä-Suomen ja sittemmin Itä-Suomen maaoikeuden maaoikeusinsinöörinä, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1992. Omien töiden ohella tuli tehtyä tutuille ja ystäville lohkomisia, halkomisia sekä monet peru- ja kauppakirjat.

Sivutoimisena teknisen tarkastuslaitoksen vakaajana 1970–1980-luvuilla Tiilikainen kiersi kaikki maakunnan nyttemmin kadonneet kyläkaupat. Wärtsilän teknisen oppilaitoksen tuntiopettajana hän toimi lähes kaksikymmentä vuotta.

Ammattiosaamista oli Tiilikaisen historiallinen saavutus onnistuneessa Karjalan rajojen siirtämisessä. Jäätsaari sijaitsee keskellä Juojärveä, ja kuuluminen Tuusniemen kuntaan kävi hankalaksi, kun Saarella oli useita toimivia karjatiloja ja koulua käyviä lapsia, joille kehittyvä Outokumpu oli toimivampi suunta.

Jussi johti hankkeen Jäätsalon siirtämisestä Savosta Pohjois-Karjalaan. Valtioneuvosto hyväksyi historiallisen siirron 1973, ja näin jäi Täyssinän rauhan rajakivi Jäätsaaren rannalla muinaisjäänteeksi ja Jäätsaaresta tuli Pohjois-Karjalan läntisin kylä.

Äijä ei harrastanut, se ei ollut suvun miehillä tapana. Asioita tehtiin tai ei. Kalastus oli mieleistä. Perintönä saadun metsän hoito oli pakollista, mutta mieleistä.

Alkoholista Jussi piti, ja siihen loi Jäätsaaren oma kulttuuri antoisat olosuhteet. Perinnejuomat kuuluivat Saaren iki-aikaiseen kulttuuriin. Kerrotaan, kuinka Jussi vei nuorikkonsa ensi kertaa Tiilikkalaan ja katosi pariksi päiväksi serkkujen tykö makoisaa saarelaiskiljua makustelemaan. Jatkossakin Äijä tykkäsi ottaa ryypyn, jos olosuhteet sen sallivat, vaikka työt asettikin aina etusijalle.

Saarelle rakentamallaan kesämökillä Jussi avopuolisonsa Annelin kanssa vietti eläkekesät jäitten lähdöstä järven jäätymiseen saakka aivan viime vuosiin asti.

Äijä oli perustajajäsen Jiätsuaren Erä -seurassa, vaikka ei metsästysaseisiin aikuisena koskenut. Hirvenmetsästys 1970- ja 1980-luvuilla oli Tapahtuma. Ajoketjuissa entiset saarelaiset tapasivat tosiaan, ja meno oli rattoisaa. Jussi saapui ”hirvelle” aina viimeisiin vuosiinsa saakka.

Äijällä oli kolme lasta ja kaksi lapsenlasta. Kolmatta polvea hän ei ehtinyt nähdä, Amanda syntyi kolme viikkoa hänen kuolemansa jälkeen.

Tapio Tiilikainen

Kirjoittaja on Johannes Tiilikaisen poika.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset