Veijo Vahvanen 1932–2022

Ortopedian ja traumatologian dosentti

Veijo Vahvanen

16.5. 2:00

Ortopedian ja traumatologian dosentti Veijo Vahvanen kuoli Espoossa 6. huhtikuuta 2022 nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli 89-vuotias, syntynyt Uukuniemellä 29. joulukuuta 1932.

Vahvasta voidaan pitää reumasairauksiin liittyvän tutkimuksen ja hoidon sekä tekonivelten käyttöönoton pioneerina Suomessa.

Hän valmistui Helsingin yliopistosta lääkäriksi 1960. Pääsy kansainvälisestikin maineikkaan Reumasäätiön sairaalan koulutukseen loi pohjan koko hänen ortopediselle uralleen.

Vahvasen väitöskirja (1968) reumapotilaiden jalkamuutoksista perustui laajaan potilasmateriaaliin nilkan alueen reumamuutosten diagnostiikasta ja reumaleikkausten tuloksista. Väitöskirjan leikkausmenetelmiä ja seurantatuloksia voidaan pitää perustietona reumajalan hoidossa ja hänen tutkimuksiaan on referoitu viime vuosiin saakka.

Erikoistuttuaan ortopediaan ja traumatologiaan Vahvanen siirtyi Töölön sairaalasta Auroran sairaalan reumakirurgian osastonlääkäriksi vuonna 1971. Kulunut kausi Auroran sairaalassa oli myös tutkimuksellisesti tuottelias. Ortopedian ja traumatologian dosentuurin hän sai 1981.

Hänen elämäntyönsä ja ammatillinen profiilinsa reumakirurgina vahvistui kun hänet vuonna 1982 kutsuttiin kehittämään Invalidisäätiön sairaalaan (nyk. Orton) reumakirurgiaa. Tämä toinen yli 10 vuoden jakso reumakirurgian johtotehtävissä merkitsi muutosta reuman hoidossa Suomessa. Lääkityksen tehostumisen myötä perinteisen reumakirurgian tarve väheni, tekonivelkirurgia kehittyi ja monet ala-ja yläraajan niveltoimenpiteet voitiin toteuttaa tekonivelratkaisuilla.

Ortonista Vahvanen rekrytoitiin kansainväliseen polven tekoniveltä kehittävään tutkimusryhmään, mistä saatua tietoa hän hyödynsi myös yläraajojen tekonivelleikkauksissa ennen eläkkeelle siirtymistään vuonna 1995.

Vahvasen keskittyminen hyvin suppealle ortopedian alalle osoitti, että hän oli tuolloin vuosia edellä nykyistä tilannetta, jossa korkeatasoinen toiminta edellyttää yhä kapeammille aloille suuntautumista.

Ortopedin ura oli Veijolle tärkeä, ja hän oli työstään ylpeä. Häntä pidettiin käsistään kätevänä, joutuisana ja oivaltavana kirurgina. Potilaiden keskuudessa hän oli pidetty sekä ammatillisesti että kohteliaan ja välittömän käytöksensä ansiosta.

Tärkeintä Veijolle oli kuitenkin perhe: avioliitto Marjan kanssa ja kolme lasta perheineen olivat hänelle kaikki kaikessa. Isä rakasti yhteisiä hetkiämme, välitti ja toi lämpöä elämäämme. Eläkeiällä hankittu ”kakkoskoti” Ranskassa toi elämään uutta sisältöä ja ystäviä. Merkityksellisin paikka hänelle taisi kuitenkin olla Perniön kesämökki ja siellä kauniin auringonlaskun katseleminen hänelle niin mieluista jazz-musiikkia kuunnellen.

Isän aurinko on laskenut mailleen, ja jäljelle jäävät muistot, hänen itsensä sanomana ”niin onnellisesta elämästä”.

Jani Vahvanen

Pekka Ylinen

Mikko Poussa

Kirjoittajat ovat Veijo Vahvasen poika sekä ortopedikollegoja ja työtovereita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset