Hannu Launonen 1941–2022

Kirjallisuuden tutkija, suomentaja, dosentti

Hannu Launonen

7.6. 2:00

Unkarin kirjallisuuden tutkija ja suomentaja, dosentti Hannu Launonen kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen Helsingissä 24. toukokuuta 2022. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Kuopiossa 22. toukokuuta 1941.

Launonen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1969. Hänen väitöskirjansa vuodelta 1984 käsitteli suomalaisen lyriikan rakenteellisia ominaisuuksia, runokielen poikkeamista normaalikielestä ja monitulkintaisuutta. Jo aiemmin Launonen oli julkaissut ansiokkaan teoksen Hirvipoika, joka sisältää tutkielmia Unkarin kirjallisuudesta. Dosentiksi hänet nimitettiin 1989.

Launonen oli 1977–1985 ilmestyneen Suomen kirjailijabibliografian päätoimittaja. Edelleenkin käyttökelpoinen teos sisältää luettelot kirjailijoiden teoksista sekä niitä koskevista tutkimuksista ja arvosteluista.

Keskeisen elämäntyönsä Launonen teki suomentajana. Siihen kuuluu yhdessä Lassi Saastamoisen kanssa suomennettu Ezra Poundin Lukemisen aakkoset sekä unkarilaisen, saksaksi kirjoittaneen marxilaisen tutkijan Georg Lukácsin teos Balzac ja ranskalainen realismi. Yhdessä Saastamoisen kanssa Launonen suomensi valikoiman eskimoiden runoja.

Launosen varsinaiseksi alaksi suomentajana muodostui kuitenkin unkarilainen kaunokirjallisuus. Hän toimitti ja suomensi novellivalikoimat Maailma uutena ja Miljoona kilometriä Budapestiin. Hänen romaanisuomennoksistaan tärkeimpiä ovat unkarilaista proosailmaisua uudistaneen Péter Esterházyn Sydämen apuverbit ja yhdessä Juhani Huotarin kanssa suomennettu Péter Nádasin Muistelmien kirja.

Launonen oli myös aikansa tärkein unkarilaisen lyriikan suomentaja. Hän käänsi kaikkiaan parinkymmenen unkarilaisen 1900-luvun lyyrikon tuotantoa. Erityisen läheinen hänelle oli Sándor Csoóri, jolta hän suomensi myös esseitä. Upean esimerkin Launosen ja hänen unkarilaisen kollegansa Béla Jávorszkyn yhteistyöstä tarjoaa László Nagyin runojen valikoima Uhri kuumalle tuulelle. Käännöstä luettuaan Pentti Saarikoski sanoi olevansa kateellinen Nagyin kaltaisille runoilijoille, joilla on elävä yhteys folkloreen ja sen fantasioihin.

Unkarilaista kirjallisuutta Launonen esitteli väsymättömästi esseissään, artikkeleissaan ja arvosteluissaan sekä luennoillaan eri yliopistoissa. Kuollessaan häneltä jäi kesken tutkielma Sándor Weöresistä. Toiminnastaan hän sai useita huomionosoituksia, kuten István Rácz -palkinnon 2007 ja Unkarin tasavallan myöntämän komentajamerkin 2011.

Launonen osallistui aktiivisesti suomalais-unkarilaisia kulttuurisuhteita ylläpitävään järjestötoimintaan. Suomi-Unkari Seuran toiminnassa hän vaikutti puoli vuosisataa. Hän oli mukana myös Suomen ja sukukansojen kulttuuriyhteyksiä tukevassa E. W. Ponkalan säätiössä.

Launonen tunnettiin työlleen omistautuneena tutkijana ja kääntäjänä. Työ olikin hänelle myös harrastus, joka ammensi niin suurkaupungista kuin luonnosta, niin avaruuden mittaamattomuudesta kuin ihmisistä ja kirjoista.

Launonen oli lämminhenkinen ja vaatimaton henkilö, joka pyyteettömästi auttoi muita. Läheisin hänelle oli puoliso Pia Koskinen-Launonen.

Hannu K. Riikonen

Kirjoittaja on Hannu Launosen kollega ja ystävä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset