Jaakko Syrjä 1926–2022

Kirjailija

Jaakko Syrjä

3.6. 2:00

Kirjailija Jaakko Syrjä kuoli 22. toukokuuta 2022 hoitokodissa Ylöjärvellä.

Hän oli 96-vuotias, syntynyt 7. maaliskuuta 1926 Pälkäneellä.

Syrjän opintie jäi kansakouluun. Työväestä oli pula, joten poika pääsi jo 16-vuotiaana jyrsijäksi Lokomon tehtaalle. Siellä tehtiin vetureita. Ensimmäinen varsinainen ammatti oli palomies, mutta kiinnostus kaunokirjallisuuteen taisi kulkea mukana jo varhain.

Voitto Tampereen kirjaston kirjoituskilpailussa novellilla Sinne tuli karhu vuonna 1953 vei Syrjän sittemmin maineikkaaksi muodostuneeseen kirjastonhoitaja Mikko Mäkelän kirjalliseen piiriin. Siellä hän tutustui nuoreen Väinö Linnaan. Ystävyys oli tärkeä molemmille, kuten käy ilmi myös Syrjän teoksesta Muistissa Väinö Linna 1 (2004).

Tekijää ympäröivän tyhjiön sijaan merkittävä kirjallisuus tarvitsee syntyäkseen keskustelukumppaneita ja näkemyksellisiä kommentoijia. Sellainen Syrjä oli Linnalle, viimeksi mainitun myöhemmässä maatilan hankinnassa myös: käsistään taitava kirjallisuusmies.

Gummeruksella työskennellessään Syrjän merkitys Tampereelle asettuneelle Kalle Päätalolle saattoi olla jopa ratkaiseva Iijoki-sarjan synnyssä. Tiivistää piti mutta samalla ymmärtää perinpohjaisuutta.

Syrjä itse kertoi tehneensä suoria poistoja vain vähän: ”Oli kunnia-asiana, että Kallen saappaanjälki näkyy, ja pyhää maata kuljettiin.”

Myös WSOY:n palveluksessa Syrjä teki merkittävää työtä.

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajana älykäs, lempeä ja käytökseltään täydellinen herrasmies toimi 1975–1980. Luottoa oli, ja poliittisesti kärjistyneenä aikana sitä todella tarvittiin.

Syrjä vältti menemästä minkään lipun alle. Juuri sellaisia henkilöitä yhteiskunta tarvitsee kehittyäkseen, kuten Syrjän paras kaveri osoitti pääteoksessaan Täällä Pohjantähden alla.

Oma esikoisteos Lumpeenkylässä ilmestyi 1955. Avioliiton kirjailija Kirsi Kunnaksen (1924–2021) kanssa hän solmi pari vuotta myöhemmin. Liitosta syntyivät Mikko ja Martti, muusikkopojat. Lapsiperheen arjen keskellä valmistui toinen teos Nuori metsästäjä (1965).

Vapaaksi kirjailijaksi Syrjä jäi vuonna 1973. Pitkän viiveen jälkeen valmistunut kolmas teos Kertomuksia radan varresta (1988) nousi Finlandia-ehdokkaaksi.

Siihen kaunokirjallinen ura kuitenkin päättyi, mutta kolme kirjaa ynnä muistelmateos on jo tuotanto. Linnasta hän tosin aikoi kirjoittaa vielä toisenkin opuksen.

Kun Syrjä täytti 90 vuotta, Laukontorin laidalla sijaitsevan asunnon eteisessä kätensä haastattelijalle ojensi ryhdikäs isäntä (HS 7.3. 2016). Syrjän suvun miehillä on isot kourat. Niillä on rakennettu koteja ja muokattu maata, suojeltu metsää myös.

Kremppoja oli ollut paljon, mutta urheilutausta piti lihasvoimaa yllä.

Muistin kanssa alkoi olla kehnompaa. Niinpä pöydän ääreen istahti myös puoliso antamaan sanoja, kun mies ei meinannut niitä löytää.

Vaimon mukaan mies ei ”koskaan kerinnyt kirjoittaa niitä kirjoja, joita se oli kuvitellut”.

Katkeruutta Syrjä ei omasta kirjoittamisesta irrottaneista harharetkistään potenut. Nekin olivat ”hemmetin mielenkiintoisia”, ja läheisiä ystävyyksiä syntyi. Sittemmin vapaassa Virossa presidentiksi valittu Lennart Meri yöpyi usein Syrjien kotona.

Viimeistä hoitokotijaksoa kesti afasian ja Alzheimerin merkitsemällä miehellä lähes kaksi vuotta.

Miniä kertoo, miten käsi kädessä kuljettiin puiston penkille katsomaan ja kuuntelemaan lintuja. Ei siinä oikeastaan sanoja edes tarvittu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset