Leena Linnovaara 1934–2022

Erikoiskirjastonhoitaja

Leena Linnovaara

13.6. 2:00

Erikoiskirjastonhoitaja Leena Linnovaara (o.s. Vasama) kuoli Porvoossa 18. huhtikuuta 2022. Hän oli 87-vuotias, syntynyt Helsingissä 2. heinäkuuta 1934.

Linnovaara suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon ja kävi Yhteiskunnallisen korkeakoulun kirjastokurssin. Myöhemmin hän suoritti kirjastoalan jatko-opintoja ja kirjoitti tutkielman suomalaisten parantoloiden kirjastotoiminnasta.

Linnovaara oli visionäärinen edelläkävijä kirjastotoiminnan kehittämisessä. Hänelle kirjasto oli enemmän kuin paikka, josta lainataan kirjoja. Ollessaan Porvoon kaupunginkirjaston vt. johtajana hän aloitti kirjastossa lasten satutunnit ja perusti paikkakunnalle sairaalakirjaston. Paljolti hänen ansiostaan Nikkilän sairaalakirjastosta kehittyi sairaalan kulttuurikeskus konsertteineen, matineoineen ja näyttelyineen.

Linnovaara aina korosti, että kirjallisuus antaa uudenlaisia näkemyksiä ja näkökulmia. Hän näki, miten potilaille oli tärkeää, että he lukivat kirjallisuutta. Hän myös piti potilaille kirjallisuuspiiriä. Eläkkeelle Linnovaara jäi Töölön kirjastosta.

Kirjallisuus ja kuvataide olivat lapsuudenkodissa tärkeitä. Leena tutustui tulevaan puolisoonsa, kuvataiteilija Juhani Linnovaaraan 1957. Tästä alkoi 65-vuotinen yhteinen taival. Lasten ollessa pieniä Leena oli kotiäitinä, mutta koko elämänsä ajan hän osallistui aktiivisesti kodin ulkopuolisen yhteisön sosiaaliseen elämään. Taiteilijapuoliso pystyi keskittymään taiteeseen, kun Leena piti huolen kodista ja hoiti perheen sosiaalisia suhteita.

Leena Linnovaara oli kiinnostunut ihmisistä. Häntä oli helppo lähestyä ja hän osasi kuunnella. Hän oli suvaitsevainen ja ennakkoluuloton.Toiminnastaan partiossa Leenalle myönnettiin nuorten partiolaisten korkein kunniamerkki Mannerheim-solki.

Porvoossa hän toimi kaupunkioppaana ja oli yksi paikallisen opaskerhon perustajajäsenistä. Hän oli myös Porvoon taideyhdistyksen perustajajäsen.

Yhteiskunnallisesti Leena oli valveutunut. Hän oli perustajajäsen Suomen Humanistiyhdistyksessä (nykyinen Suomen Humanistiliitto) ja Porvoon vapaa-ajattelijoissa. Hän oli myös aktiivinen Porvoon seudun Parkinson-kerhossa. Leena tarttui rohkeasti asioihin, jotka hän koki tärkeiksi, ja vei niitä määrätietoisesti eteenpäin.

Perhe oli Leenalle kaikki kaikessa. Hän hoiti omat lapset ja suuressa määrin osallistui lastenlasten hoitamiseen sekä piti huolta omista vanhemmistaan, kun he sitä tarvitsivat elämänsä loppuvaiheessa. Isoäidille kaikki lastenlapset olivat rakkaita ja tärkeitä. Heissä näkyi elämän ja suvun jatkuminen. Leenan lähipiiriin kuuluivat puoliso, kaksi lasta ja neljä lastenlasta.

Laura Linnovaara

Susanne Widjeskog

Kirjoittajat ovat Leena Linnovaaran tytär ja Juhani Linnovaaran elämäkerran kirjoittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset