Marja-Leena Hakkarainen 1947–2022

Dosentti, yliopistonlehtori

Marja-Leena Hakkarainen

2.8. 2:00

Dosentti Marja-Leena MarleHakkarainen (o.s. Sipinen) kuoli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 24. toukokuuta 2022.

Hän oli 74-vuotias, syntynyt Virtasalmella 1. syyskuuta 1947.

Hakkarainen opiskeli yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. Professori Kai Laitisen ”kullanarvoisesta neuvosta” hän haki stipendiä Saksaan, missä hän suoritti maisterin tutkinnon Berliinin Freie Universität -yliopistossa 1977.

Hakkarainen valmistui filosofian tohtoriksi Joensuun yliopistossa 1994, missä hänet nimitettiin myöhemmin kirjallisuuden dosentiksi. Väitöskirja käsitteli intertekstuaalisuutta Bertolt Brechtin tuotannossa.

Hakkarainen toimi eri tehtävissä Joensuun yliopistossa lähes kahden vuosikymmenen ajan, pisimpään kirjallisuuden päätoimisena tuntiopettajana. Hänet nimitettiin Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen lehtoriksi 1997, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 2015 saakka.

Hakkaraisella oli monia tieteellisiä asiantuntijatehtäviä toimitustöistä väitöskirjojen tarkastuksiin, ja hän ohjasi runsaasti opinnäytetöitä. Opetustehtävissään hän oli opiskelijoita kuunteleva auttaen heitä kohti oleellisen löytämistä – kuten myös kollegojen käsikirjoituksia kommentoidessaan. Hakkarainen kertoi oppineensa arvostamaan Turun-vuosinaan opiskelijoiden panosta yhä enemmän. Kolleganakin hän oli avulias sekä huumorintajuinen ja tukeaan tarjoava.

Hakkaraisen lukuharrastus heräsi jo varhain. Hän onkin kuvannut olleensa lapsesta saakka ”kirjallisuuden suurkuluttaja” ja saaneensa jo kahdeksanvuotiaana äidiltään kiellon lukea enemmän kuin 100 sivua päivässä.

Tutkijana hänen erikoisalansa oli Saksan kirjallisuus. Brecht-tutkimustensa lisäksi Hakkarainen tarkasteli Saksan monikulttuurista kirjallisuutta teoksessaan Euroopan taivaan alla. Monikulttuurisuus ja muuttuvat identiteetit saksalaisessa kirjallisuudessa (2005). Viime vuosina hän keskittyi kulttuurisen muistin kysymyksiin. Näiden ohella Hakkaraisen julkaisut käsittelevät mm. mustaa karibialaiskirjallisuutta.

Hakkarainen oli eurooppalaisen sivistysyliopiston ihanteen kasvattama. Aika ennen uutta yliopistolakia näyttäytyi jälkikäteen vapaammalta ja demokraattisemmalta. Joensuussa oli tilaisuus maailmoja syleileviin keskusteluihin erityisesti Vanamokadun pihapiirissä, jonka tukea on kiitelty väitöskirjojen valmistumiseenkin.

Herkkyys vallankäytön eri muodoille tuli näkymään Hakkaraisen ajattelussa ja työssä yhä selvemmin, ja hän oli yksi postkoloniaalisen kirjallisuudentutkimuksen uranuurtajista Suomessa.

Hakkaraisen lähipiirin ytimessä oli tyttären, kulttuurihistorioitsija Heidi Hakkaraisen, perhe, johon hänellä oli lämmin ja läheinen suhde.

Erityisenä ilonlähteenä oli tyttärenpoika ja tämän kanssa koetut yhdessäolon hetket.

Pirjo Ahokas

Raisa Simola

Jopi Nyman

Kirjoittajat ovat Marja-Leena Hakkaraisen pitkäaikaisia kollegoita ja ystäviä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset