Irmeli Kukkapuro 1934–2022

Taidegraafikko

Irmeli Kukkapuro

5.8. 2:00

Taidegraafikko Irmeli Helmi Vilhelmiina Kukkapuro (o.s. Salminen) kuoli Kauniaisissa 18. heinäkuuta 2022. Hän oli 88-vuotias, syntynyt Valkjärvellä Karjalankannaksella 11. toukokuuta 1934.

Kukkapuron lapsuus oli liikkuvaista aikaa isän ammatin vuoksi. Isä Matias Salminen työskenteli viestintäupseerina Suomen armeijassa ja seurasi pääesikunnan mukana ympäri maata. Sodan loputtua kolmilapsinen perhe juurtui Kauniaisiin.

Temperamenttisen ja taiteellisen Kukkapuron koulukäynti sai jäädä keskikouluun. Täytettyään 20 vuotta hän hakeutui opiskelemaan Taideteolliseen oppilaitokseen koristemaalauslinjalle. Ateneumin B-portaassa vuonna 1954 hän tapasi sisustusarkkitehtuuria opiskelemaan päässeen Yrjö Kukkapuron, joka maalaispoikana kyseli tietä Rikhardinkadun kirjastoon. Lukemista rakastanut Irmeli lähti oppaaksi. Kirjastoreissu venyi 68 vuoden mittaiseksi elämän seikkailuksi. Tytär Isa syntyi vuonna 1957.

Irmeli Kukkapuro aloitti taiteilijan uransa taidemaalarina mutta opiskeli 1970-luvulla Aukusti Tuhkan johdolla metalligrafiikkaa sekä Vapaassa Taidekoulussa Erkki Hervon johdolla japanilaista puupiirrostekniikkaa. Taidegraafikkona hän piti useita näyttelyitä 1980–1990-luvuilla ja hänen teoksiaan ostettiin julkisiin kokoelmiin.

Vuonna 1968 Irmeli ja Yrjö rakennuttivat Kauniaisiin modernin ateljeen, jossa he molemmat siitä lähtien työskentelivät vierekkäin ja lomittain toinen toisiaan innoittaen. Erityisesti 1980-luvulta alkaen Irmelin grafiikkaan tuli vapautunut ilme, joka heijasteli ajan postmodernia henkeä. Selkeät vahvat avaruudelliset väripinnat ja surrealistinen tunnelma tekivät niistä suosittuja. Myyntiä olisi ollut enemmänkin kuin mihin vedostamisinto riitti.

Lukuisat Yrjön kanssa tehdyt matkat Kiinaan vuosina 1998–2015 toivat uutta väriä ja ulottuvuutta Irmelin töihin. Hän teki 2000-luvulla laajan sarjan pihlajalankuille maalattuja kollaasimaisia uniikkiteoksia, joissa hän hyödynsi vanhoja vedoksiaan, sekalaisia materiaaleja ja painolaattoja. Näistä hän ei ehtinyt pitää näyttelyä.

Irmeli omistautui vuonna 1986 syntyneelle tyttärentyttärelleen Idalle, joka oli hänelle kuin toinen tytär. Irmelistä tuli myös kaikkien Idan ystävien oma Maamo. Myös nuoremmat lapsenlapset Ellen ja Werner saivat nauttia Maamon seurasta ja hoivasta.

Irmeli säilytti loppuun asti vapaasti assosioivan mielensä ja terävän kielensä. Muistisairaus nielaisi kuitenkin hänet lopulta syövereihinsä. Nähtyään valokuvia nuorimmasta lapsenlapsenlapsestaan hän ilahtui: ”Ihana jäpsenjäpsenjäpsi!”

Irmeli toivoi, että ei joutuisi haudatuksi vaan että hänen tuhkansa vietäisiin pienessä sinisessä rasiassa Lappiin, korkean puun latvaan, ja siroteltaisiin linnunpesään.

Isa Kukkapuro-Enbom

Ida Kukkapuro

Kirjoittajat ovat Irmeli Kukkapuron tytär ja lapsenlapsi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset