Tuula Pahkinen 1939–2022

Psykologian tohtori

Tuula Pahkinen

6.8. 2:00

Psykologian tohtori Tuula Pahkinen kuoli Jyväskylässä Kyllön sairaalassa 6. huhtikuuta 2022 aivoverenvuodon jälkitilaan 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt talvisodan syttymisvuonna 2. kesäkuuta 1939 Riihimäellä perheeseen, jossa runoutta rakastava äiti ja sotilasmestari-isä loivat sodan läsnäolosta huolimatta turvallisen ja iloa huokuvan kodin.

Armeijan revenneistä laskuvarjoista äiti loihti upeat silkkivaatteet viidelle lapselleen, ruokaa salakuljetettiin poliiseja puijaten ja perheen pommisuojana toimi Lepistön maalaistalo syvällä metsän keskellä. Tämä tuli erityiseen tarpeeseen, koska jatkosodassa Riihimäki oli pommitusten kohteena varuskunta-alueensa ja rautatieverkostonsa tähden.

1960-luvun Helsinki oli taidetta ja kulttuuria intohimoisesti harrastavalle Pahkiselle oikea aarreaitta. Opintojensa ohella hän näytteli Ylioppilasteatterissa, varuskunnassa aloitettu miekkailuharrastus vaihtui kilpatason florettimiekkailuun yhdessä kaksoissisar Varpun kanssa.

Merkittävimmän osan elämästään Pahkinen asui ja vaikutti Jyväskylässä. Hän oli 60 vuotta avioliitossa emeritusprofessori Erkki Pahkisen kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä; Virpi ja Metsälintu.

Pahkisten avara koti oli tunnettu harvinaisen laajasta kirja- ja taidekokoelmastaan. Intohimo taidetta kohtaan inspiroi myös perhettä ja läheisiä.

Halu auttaa ihmistä ymmärtämään itseään oli Pahkisen työidentiteetin ydin. Käytännön terapeutin työssään tekemänsä havainnot hän jalosti väitöskirjaksi vuonna 1988. Väitöstyön keskiössä oli vaikeasti hallittavissa oleva minäkäsitys, jota hän käsitteli onnistuneesti teoreettisen viitekehyksen ja empiirisen jäsentävyyden yhdistelmänä.

Pahkisen karismaattinen olemus teki hänestä suositun luennoitsijan. Hän vieraili vuosittain useissa eri yliopistoissa ja toimi 1990-luvulla Joensuun yliopiston kliinisen psykologian dosenttina. Sanavalmiilta ja taitavalta kirjoittajalta syntyi myös lukuisa määrä artikkeleita tiedejulkaisuihin.

Pahkinen havaitsi 1990-luvun laman jälkeen, että terapiaan hakeutumisen syissä oli tapahtunut muutos, jossa oli nähtävissä erillisyyden tunnun lisääntyminen ja yhteisöllisyyden näivettyminen. Tästä aiheesta hän teki post.doc-tutkimuksen, jossa ennusti narsististen häiriöiden kiihtyvän kasvun tulevaisuuden työelämässä. Havainto, joka on surullisesti konkretisoitunut 2020-luvun työelämätutkimuksissa.

Tutkijaurastaan huolimatta Pahkinen antoi merkittävimmän panoksensa kliiniseen terapeutin työhön Jyväskylän Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä. Tuon 35 vuotta kestäneen uransa ansiosta hän sai vastaanottaa lämpimiä kiitoksia unohtumattomasta työstään pitkään sen jälkeenkin, kun aktiiviura oli jo päättynyt.

Tuula Pahkisen eloisaa ja inspiroivaa henkeä jäävät monet yhteisöt lämmöllä kaipaamaan.

Metsälintu Pahkin

Virpi Pahkinen

Kirjoittajat ovat Tuula Pahkisen tyttäret.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset