Elina Luukkainen 1924–2022

Opettaja

Elina Luukkainen

6.8. 2:00

Opettaja Elina Luukkainen (o.s. Takkinen) kuoli 18. heinäkuuta 2022 kotonaan Värtsilässä, Pohjois-Karjalassa. Hän oli 97-vuotias, syntynyt Neuvostoliitossa Kuolan niemimaalla, Roslyakovossa, Murmanskin alueella, 27. syyskuuta 1924.

Luukkainen vietti onnellisen lapsuutensa Uurassa, kahdeksanlapsisen kalastajaperheen kuopuksena. Isä Magnus oli kalastaja-aluksen kapteeni ja äiti Maria hoiti taloutta. Molempien vanhempien suvut olivat muuttaneet Muurmannille Suomesta Norjan kautta jo 1800-luvun puolivälissä.

Perheen elämä muuttui Stalinin vainojen myötä. Isä Magnus vangittiin helmikuussa 1938 ja teloitettiin kansanvihollisena saman vuoden heinäkuussa Bolšoi Domissa, Leningradissa. Tytär karkotettiin äitinsä kanssa Karjalaan, Karhumäen piirin Sungun kylään, kesällä 1940.

Karkotusajan alussa Luukkainen pyrki ja pääsi Petroskoin opettajaopiston kansainvälisen osaston toiselle vuosikurssille. Opiston sulkemisen jälkeen, vuonna 1941, hän palasi äitinsä luo Sunguun, josta hänet komennettiin linnoitustöihin Karhumäkeen.

Äänisniemi evakuoitiin saman vuoden syksyllä. Äiti-Maria hukkui evakuoinnin yhteydessä ilmapommituksessa, tytär puolestaan jäi suomalaisten vangiksi Uunitsan aseman taistelussa.

Luukkaisen matka jatkui yhdelle Petroskoin vankileireistä, josta leirien johtaja, everstiluutnantti Kustaa Levälahti pestasi täydellisesti suomea ja venäjää puhuneen Luukkaisen tulkikseen. Leiriltä päästyään hän toimi alue-esikunnassa, josta siirtyi Levälahden suosituksesta jatkamaan opettajaopintojaan sittemmin professori Matti Koskenniemen johtamalle Itä-Karjalan sotilasesikunnan opettajaleirille Jämsään. Luukkainen valmistui lopulta Rauman seminaarista kesäkuussa 1945.

Suomessa toimineen valvontakomission tiukkojen toimien vuoksi Luukkaisen oli löydettävä suojapaikka välttyäkseen palautukselta Neuvostoliittoon. Paikka löytyi itärajalta Värtsilästä, jossa hän aloitti ja päätti aikanaan 40-vuotisen opettajauransa. Kansalaisoikeutensa isiensä maahan Elina sai avioituessaan Eero-puolisonsa kanssa vuonna 1950. Elinasta julkaistiin tiukasti dokumenttilähteisiin perustuva elämäkerta Jäämeren myrskylintu vuonna 2014, salassapitosäännösten umpeuduttua.

Elina ei elämänsä aikana löytänyt monista yrityksistään huolimatta ketään perheensä tai suuren sukunsa jäsenistä elossa. Sen sijaan hän sai itse suuresti arvostamansa perheen, joka on laajentunut jo viidenteen polveen saakka. Viimeisinä elinkuukausinaan Elina seurasi Ukrainan tapahtumia suruissaan todeten, ettei ihmiskunta näytä lopulta oppivan menneestä mitään, vaan toistaa virheitään yhä uudelleen, synnyttäen miljoonia uusia pakolaisia.

Esa A. Luukkainen

Kirjoittaja on Elina Luukkaisen poika.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset