Jelena Oskarovna Marttila 1923–2022

Taidemaalari

Jelena Oskarovna Marttila

2:00

Leningradin piiritystä kuvannut taiteilija Jelena Oskarovna Marttila kuoli Kotkassa 25. kesäkuuta 2022. Hän oli 99-vuotias, syntynyt Petrogradissa, nykyisessä Pietarissa 6. tammikuuta 1923.

Marttila asui Kotkassa vuodesta 1996, sillä hänen isänsä oli suomalainen. Jelena Marttilasta oli 1990-luvun alussa juttu Petroskoissa ilmestyvässä Karjalan Sanomissa. Hän kertoi lehdessä etsivänsä sukulaisiaan Suomesta. Heitä löytyi Kotkasta.

Marttilan isä Oskar Marttila loikkasi Neuvosto-Venäjälle vuonna 1921 ja solmi avioliiton venäläisen naisen kanssa. Liitosta syntyi yksi tytär, Jelena. Isä jätti pian perheensä ja muutti Petroskoihin. Hänet ammuttiin Stalinin vainoissa Sandarmohissa 1938.

Jelena Marttila oli taideopiskelija, kun saksalaiset hyökkäsivät kaupunkiin ja alkoi Leningradin piiritys, joka kesti lähes 900 päivää. Marttila työskenteli sodan aikana lastensairaalassa, mutta jatkoi myös taideopintojaan. Taidekoulun johtaja kehotti opiskelijoita piirtämään sitä, mitä näkivät Leningradissa. Näin myös jälkipolvet saisivat tietää tragediasta.

Marttila kulki pitkin kaupungin katuja luonnosvihko aina mukanaan ja piirsi Leningradin armottomuutta, nälkää ja kuolemaa. Piirroksia syntyi noin 50.

Sodan jälkeen Neuvostoliiton taiteilijaliitto kehotti Marttilaa tuhoamaan työt, koska ne antoivat liian synkän kuvan Leningradin sankarillisesta puolustuksesta. Marttilaa ei myöskään hyväksytty liiton jäseneksi. Hän piilotti työnsä yli neljäksikymmeneksi vuodeksi.

Nyt niitä pidetään poikkeuksellisina dokumentteina. Suurin osa piirroksista on Venäläisen taiteen museossa. Niitä on ollut näyttelyissä myös eri puolilla Eurooppaa.

Kun Jelena Marttila muutti Kotkaan, hän jatkoi taiteilijan työtään. Hän piirsi ja maalasi maisemia ja muotokuvia valoisassa viidennen kerroksen kodissaan Hovinsaaren kaupunginosassa. Kotkan kirjastossa hän piti näyttelyitä.

Marttila ei opetellut suomen kieltä, mikä vaikeutti kanssakäymistä sukulaisten kanssa. Kun läheisimmät sukulaiset kuolivat, yhteys kaukaisempiin sukulaisiin hiipui.

Sen sijaan venäjänkieliset ystävät auttoivat häntä niin, että hän pystyi asumaan kotonaan kuolemaansa saakka. Ystävät kävivät joka aamu keittämässä aamupuuron ja valmistamassa lounaan. Toiset ystävät Pietarista soittivat joka ilta toivottaakseen hyvää yötä. Jelena Marttilan näkö ja kuulo heikentyivät iän myötä, mutta huumorintaju pysyi. Hän vitsaili ja nauroi vielä viimeisimpinä elinpäivinään ennen kuin sydän pysähtyi.

Hän toivoi, että hänen tuhkansa viedään Pietariin. Sinne on haudattu myös hänen äitinsä.

Ulla Janhonen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset