Pasi Lankinen 1958–2022

Dosentti, yliopettaja

Pasi Lankinen

10.9. 2:00

Dosentti, suomen kielen ja viestinnän yliopettaja Pasi Lankinen kuoli lyhyen sairauden murtamana 6. elokuuta 2022 Meilahden syöpäosastolla. Hän oli syntynyt Hämeenlinnassa 7. syyskuuta 1958.

Pääkaupunkiseudun Metropolia-ammattikorkeakoulun yliopettajan virasta juuri eläkkeelle jäämässä ollut Lankinen toimi dosenttina Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella. Hänet tunnettiin myös luennoitsijana, tietokirjailijana, kirjallisuudentutkijana, kriitikkona, työnohjaajana, tilapäärunoilijana sekä lukuisista hankkeista, joissa suomalainen kirjallisuus tuotiin osaksi kasvatustieteitä, johtamista ja kehittämistyötä.

Lankinen opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Kandidaatin tutkinnon jälkeen hän erikoistui metriikkaan, josta hän julkaisi väitöskirjan 2001.

Lankinen kirjoitti kirjoja, julkaisuja, lehtiartikkeleita, arvosteluja ja blogikirjoituksia. Hänen teoksistaan mainittakoon yhdessä Lasse Koskelan ja Jari Koskisen kanssa kirjoitettu Viestintä verkostoissa ja innovaatioissa (WsoyPro 2007). Koskelan kanssa syntyi Johtajakirja. Suomalaisen kaunokirjallisuuden johtajia (SKS 2010).

Lankinen teki projektitöitä myös SID-tiimin osana.. Hän luennoi ja kirjoitti lanseeraamastaan kohtaamistahdosta. Lankinen pyrki sanallistamaan tulevaisuutta tuoreesti ja kiinnostavasti. Hänen näkökulmastaan oli tärkeää, miten tulevaisuudesta puhutaan. Lankinen oli olennainen osa SID-tiimin ajattelua ja hankkeita, joiden keskiössä oli systemaattinen ja hedelmällinen toisin ajattelu.

Kokoelman Tulevaisuudet ja hedelmällinen toisin ajattelu (Kehittämiskeskus Opinkirjo 2021) tuoreessa artikkelissa Lankinen kirjoitti: ”Inhimillinen kieli on ihmeellinen asia: sen avulla voimme puhua asioista, joita ei ole vielä olemassakaan. Voimme ottaa kantaa huomiseen, voimme sanallistaa tulevaisuutta. Kielellisillä valinnoilla ilmaistaan mutta myös rakennetaan merkityksiä. Kieli ei viittaa vain valmiiseen maailmaan ja sen ilmiöihin, vaan sen avulla voidaan konstruoida jotakin ihan uutta, jäsentää todellisuutta tavalla, jollaista ei aikaisemmin ole tullut kenellekään mieleen.”

Viimeistään Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen Lankisesta tuli suuri Viron ystävä, ja hän teki maahan lukuisia matkoja. Sydämenasiaksi tuli myös virolainen olut ja olutharrastus yleensä erityisesti Olutsilta–Õllesildin joukoissa.

Pesäpallosta Lankinen innostui vaimonsa Vuokko Pajalan johdattamana. Pasi asui Järvenpäässä, mutta vaimon kotiseudulla Vimpelissä he kävivät usein yhdessä Vimpelin vedon otteluissa. Siitä tuli viime vuosien tärkeä, yhteinen harrastus. Koko elämän ajan Pasin mukana kulki myös lyriikka tavalla tai toisella. Viimeiseksi kirjalliseksi työksi jäi sairaalassa kirjoitettu koskettava runo:

Horisonttiin asti pitäisi mennä, vielä ajatus ei ihan lennä.

Käsi kramppaa, sydän pamppaa. Siivet ei nyt kanna kovin pitkään.

Auttaisiko mietteet mitkään?

Jari Koskinen

Hannu Oittinen

Kirjoittajat ovat Pasi Lankisen ystävä ja kollega sekä ystävä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset