Terhi Kiiskinen 1949–2022

Filosofian historian dosentti

Terhi Kiiskinen

13.9. 2:00

Filosofian historian dosentti Terhi Kiiskinen (ent. Lumme, ent. Pursiainen) kuoli 4. kesäkuuta 2022 Helsingissä. Hän oli 72-vuotias, syntynyt Helsingissä 6. elokuuta 1949.

Kiiskinen valmistui Helsingin yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi 1980 pääaineenaan käytännöllinen filosofia. Hän toimi filosofian laitoksen vs. amanuenssina samasta vuodesta lähtien ja vakinaisena amanuenssina vuodesta 1992 alkaen. Amanuenssin virat hävisivät yliopistosta uuden lain myötä 2010, mutta Kiiskinen jatkoi hallintotyössä eläkkeelle lähtöön 2013 saakka.

Amanuenssina Kiiskisen tehtävänä oli koordinoida filosofian opintojen suunnittelua, osallistua aktiivisesti tutkintovaatimusten ja opetuksen kehittämiseen, vastata laitoksen opinto-oppaiden laatimisesta ja päivityksestä sekä kotimaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden opintoneuvonnasta ja tutoreiden opastuksesta. Tehtävänä oli myös avustaa esimiestä/johtajaa laitoksen toiminnan johtamisessa.

Yliopiston hallinnonuudistuksen jälkeen 1992 Kiiskinen valmisteli laitoksen johtoryhmän kokoukset, toimi niiden esittelijänä ja sihteerinä sekä huolehti päätösten panemisesta täytäntöön. Lisäksi hän on vastasi mm. budjetin laatimisesta ja toimi laitoksen tasa-arvovastaavana.

Monien muiden amanuenssien tapaan Kiiskinen halusi myös edetä tieteellisellä uralla tutkijana. Vuonna 1983 hän oli (nimellä Terhi Lumme) toimittamassa teosta Nainen, järki ja itseisarvo, joka ensimmäistä kertaa tarkasteli kriittisesti filosofian klassikkojen naiskäsityksiä. Vuonna 1997 valmistui (nimellä Terhi Pursiainen) teoreettisen filosofian väitöskirja Sigfridus Aronius Forsius: Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi.

Forsius (n. 1560–1624) oli värikäs hahmo, tähtitieteilijä ja astrologi, jota on pidetty ensimmäisenä suomalaisena filosofina. Kiiskinen analysoi huolella Forsiuksen ruotsinkielisen pääteoksen Physica lähteet osoittaen sen yhdistäneen saksalaisen aristoteelikon Johannes Magiruksen teksteihin aineksia Paracelcuksen seuraajien luonnonfilosofisista ajatuksista. Hänen mukaansa aiemmat tutkijat olivat aliarvioineet Forsiuksen saavutuksia.

Vastaväittäjä, oppihistorian professori Anto Leikola, yhtyi tähän arvioon, ja dosentiksi 2004 nimitetty Kiiskinen pääsi kirjoittamaan vuoden jaksolla Suomen Akatemian tutkijatohtorina ja viiden vuoden jaksolla akatemiatutkijana väitöskirjan englanninkielisen laitoksen.

Vuonna 2004 hän julkaisi kirjahistoriallisen teoksen The Library of Henrik Matson ja 2010 teoksen Ruotsin reformaatioajan lähteistä.

Terhi Kiiskinen oli tunnollisena amanuenssina kollegojen suosiossa, sillä hän oli aina opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden saavutettavissa. Näin hän piti pystyssä laitosta, joka kuului yliopiston menestyksellisimpiin.

Tutkijana Kiiskinen avasi uusia näkymiä filosofian syntyyn Suomessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat klassinen baletti ja kirjallisuus sekä tervejärkisten neuvojen jakaminen sosiaalisen median kyselyverkostossa.

Ilkka Niiniluoto

Gabriel Sandu

Kirjoittajat ovat professoreita ja Terhi Kiiskisen työtovereita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset