Liisa Vesterinen 1947–2022

Filosofian tohtori

Liisa Vesterinen

26.10. 2:00

Filosofian tohtori Liisa Kaarina Vesterinen (o.s. Sivula) kuoli vakavaan sairauteen 8. syyskuuta 2022 Espoossa. Hän oli 74-vuotias, syntynyt Mikkelissä 16. syyskuuta 1947.

Vesterinen asui nuoruutensa Orimattilassa ja lähti vuonna 1968 Helsinkiin opiskelemaan kasvatustieteitä. Avoin, iloinen ja ystävällinen persoona teki vaikutuksen tulevaan puolisoonsa jo ensimmäisellä syyslukukaudella. Häitä vietettiin seuraavana vuonna, ja vuonna 1970 syntyi perheen ainoa lapsi.

Valmistumisen jälkeen Vesterisen tie johti koulumaailmaan, ensin määräaikaiseksi luokanopettajaksi Espooseen ja vuotta myöhemmin erikoistumaan erityisopettajaksi Joensuuhun. Erityisopettajan työt alkoivat Kirsti-Suvelan koulussa ja jatkuivat pitkään yläasteen pienryhmäopettajana Leppävaarassa. Siellä hän toimi aktiivisesti myös opetussuunnitelma- ja arviointityössä sekä työyhteisön kehittämisessä.

Vesterinen oli pidetty opettaja, jonka ei tarvinnut korottaa ääntään kuria saadakseen. Hän sai oppilaidensa hyväksynnän tasapuolisuudellaan ja luontaisella kyvyllään lähestyä oppilaitaan yksilöinä sekä kannustamalla heitä luottamaan itseensä. Joskus Vessu haki koulusta lintsaavia jopa kotoa kouluun, ja olipa hän joidenkin tukena oikeudenistunnoissakin.

Seurakuntatyö oli Vesterisen sydäntä lähellä. Samoin hän oli aktiivinen naisverkkolainen. 1990-luvulla hän osallistui myös järjestötoimintaan, mm. Suomen erityiskasvatuksen liiton jäsenenä ja varapuheenjohtajana.

Espoon erityisopetuksen koordinaattorina hän aloitti vuonna 2000 ja toimi samalla Espoon ensimmäisenä lukioiden erityisopettajana. Hän testasi tunteja säästelemättä lähes kaikki Espoon lukioiden oppilaat ja sai monelle lisäaikaa ylioppilaskirjoituksiin. Ennen eläkkeelle siirtymistä hän lähti vielä vuodeksi tekemään arviota Sairilan koulukodin toiminnasta Mikkelissä ja palasi viimeiseksi kouluvuodekseen Kaitaan lukioon.

Liisa suunnitteli jo 1990-luvun puolivälissä jatko-opintoja ja kävi professori Erkki A. Niskasen vastaanotolla. Professori oli heti alkajaisiksi tokaissut: ”Minä olenkin jo sinua odottanut.” Näköjään nuori opiskelijatyttö oli aikoinaan tehnyt ikimuistoisen vaikutuksen opettajaansa.

Jäätyään eläkkeelle Liisa kokosi kaikki vuoden 2008 suomenkieliseen ylioppilastutkintoon osallistuneiden lukilausunnot, lähes 800, ja aloitti väitöskirjatyön. Sitä hidastivat monet vaikeudet, mutta pioneerityö ylioppilaskokelaiden lukivaikeuksista ehti kuitenkin valmistua. Väitöstilaisuus oli 1. kesäkuuta 2022, juuri ennen sairauden muuttumista aggressiivisemmaksi. Työ johtopäätöksineen on kokeneen opettajan testamentti lukiolaisten tasa-arvoisen kohtelun toteuttamiseksi.

Perhe ja ystävät olivat Liisalle kantava voima. Hän oli Nökän klaanin karismaattinen ja auttavainen voimahahmo. Isomummo piristyi aivan viime metreilläkin, kun näki nuorimmaisiaan.

Pentti Vesterinen

Kirjoittaja on Liisa Vesterisen puoliso.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset