Teemu Kakkuri 1960–2022

Teologian tohtori

Teemu Kakkuri

18.11. 2:00

Teologian tohtori Teemu Kakkuri kuoli pitkän sairauden jälkeen 29. lokakuuta 2022 Oulussa. Hän oli 62-vuotias, syntynyt Oulussa 18. kesäkuuta 1960.

Kakkuri kävi koulunsa Raahessa. Seurakuntanuorten vauhdikas toiminta vei lopulta opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Papiksi Kakkuri vihittiin Oulussa 1989.

Hän oli mukana monessa herätysliikkeessä kuten Suomen Raamattuopiston nuorisotyössä, Sanansaattajissa ja Evankeliumiyhdistyksessä. Kakkuri ideoi muun muassa Luterilaisen vaihtoehdon, Pyhän Sydämen kappelin viikoittaisen messun. Siitä tuli pian Helsingin suosituimpia jumalanpalveluksia.

Kakkurista tuli opettaja ja tutkija. Hän toimi Helsingin evankelisen opiston rehtorina 1997–2009, minkä jälkeen Suomen Kansanopistoyhdistyksen kehittämispäällikkönä. Sitten yliopistoteologia alkoi vetää puoleensa: Kakkuri väitteli 2011 Itä-Suomen yliopistossa kirkkohistorian alalta, sotien jälkeisestä evankelisuudesta. Tämän jälkeen hän hoiti useaan otteeseen yliopistonlehtorin tehtäviä ja jatkoi tutkimusta sekä yleisöluentoja.

Kakkurista tuli pian maan aktiivisimpia herätysliiketutkijoita. Hän ei sitoutunut tiiviisti mihinkään liikkeeseen, mutta oli kotonaan kaikkialla, missä kohtasi konstailematonta hengellisyyttä. Viimeiseksi suureksi julkaisuksi jäi Suomen Pipliaseuran kaksiosainen historiateos. Lopulta Kakkuri palasi itselleen rakkaimpaan työhön: peruspapiksi kotiseudulleen Raaheen.

Kakkuri oli tavattoman idearikas ja taitava kaikessa, mihin ryhtyi: valokuvaajana, pyöräilijänä, purjehtijana, käsikirjoittajana ja teatterinäyttelijänä – taisipa esittää jopa Kekkosta. Hän toimi jääkiekkojoukkue Jokerien taustajoukoissa, kunnallispolitiikassa ja sosiaalisessa mediassa.

Suuri yleisö oppi tuntemaan hänen viiltävän terävät mutta humoristiset bloginsa sekä kolumnit ja pakinat Sanansaattajassa, Sana-lehdessä, Kotimaassa ja Rauhan tervehdyksessä. Ne eivät jättäneet ketään kylmäksi.

Kakkurin pienet hengelliset kirjat ovat suomalaisen hartauskirjallisuuden huippua. Ei kuluneita sanontoja eikä katteettomia lupauksia vaan aitoa asiaa. Sellaisia olivat myös hänen saarnansa. Ehkä tärkeintä oli Teemun kyky nähdä olennainen, oivaltaa mistä oikeasti on kysymys. Korulauseiden ja perinteen sijaan hän etsi totuutta tutkijan asenteella.

Työelämääkin tärkeämpiä ja rakkaampia Teemulle olivat perhe – puoliso Kaisamaria, lapset Taneli ja Teea –, kummilapset sekä suuri joukko ystäviä.

Viimeiset vuodet olivat kovaa vääntöä sairauden kanssa. Silti Teemu jatkoi papin ja tutkijan työtä loppumetreille asti.

Lauri Thurén

Kirjoittaja on Teemu Kakkurin kollega.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset