Hannu Saloniemi 1944–2022

Emeritusprofessori, eläinlääkäri

Hannu Saloniemi

14.11. 2:00

Professori, eläinlääkäri, dekaani Hannu Saloniemi kuoli sairauskohtaukseen 25. syyskuuta 2022 Helsingissä. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Nummella 11. lokakuuta 1944.

Saloniemi valmistui eläinlääketieteen lisensiaatiksi 1970 ja väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi 1980. Kunniatohtoriksi hänet on promovoitu sekä Viron että Latvian maatalousyliopistoissa.

Työuransa pääosan Saloniemi toimi Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa (EKK) ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Kotieläinhygienian professorin tehtävään hänet nimitettiin 1987. Saloniemi toimi yhdeksän vuotta eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaanina.

Saloniemen työvuosia värittivät toistuvat poliittiset väännöt EKK:n siirtämisestä Helsingistä Kuopion yliopistoon. Korkeakoulussa ymmärrettiin poliittiset realiteetit ja Helsingin yliopistossa eläinlääketieteen merkitys, ja vuonna 1995 EKK liitettiin tiedekuntana Helsingin yliopistoon. Neuvotteluissa Saloniemen rauhallinen ja sovitteleva tyyli sekä varma näkemys koulutuksen menestymisen edellytyksistä antoivat henkilökunnalle uskoa tulevaisuuteen. Dekaanina hän luotsasi tiedekunnan toimitilojen rakentamisen Viikin kampukselle.

Saloniemellä oli vahva kyky ennakoida tulevaa: hän oli tuotantoeläinten terveys-, hyvinvointi- ja käyttäytymistutkimuksen uranuurtaja ja oli luomassa Suomeen aikanaan kansainvälisesti ainutlaatuista tuotantoeläinten tautirekisteriä. Hänen ansiostaan eläinten hyvinvointitutkimus kehittyi Suomessa kansainvälisesti korkealle tasolle.

Saloniemi otti myös rohkeasti kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen työtään jatkavat Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus Helsingin yliopistossa sekä Eläinten hyvinvointikeskus Luonnonvarakeskuksessa.

Vastuu yhteisten asioiden hoidosta näkyi järjestötehtävien runsaudessa. Saloniemi toimi muun muassa Suomen eläinlääkäriliitossa, Professoriliitossa ja International Society for Animal Hygiene -järjestössä. Hän vaali isänmaallisuutta toimien Pääkaupungin sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekillassa.

Perhe oli Hannulle tärkein. Työpäivät alkoivat aikaisin mutta myös päättyivät ajallaan, jonka jälkeinen aika oli perheelle. Hannu löysi elämänkumppanikseen hammaslääkäri Elina Inkisen, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Lapset ja lastenlapset olivat Hannulle tärkeitä ja antoivat eläkepäiviin elämänsisältöä ja iloa. Hannu remontoi ja laajensi lapsuuden kotimaisemiinsa Nummelle rakennettua kesämökkiä koko suvun yhteiseksi, rakkaaksi kokoontumispaikaksi.

Hannulla oli kiireenkin keskellä kyky pysähtyä, olla aidosti läsnä ja kuunnella. Hannu oli moderni valmentava johtaja. Hän katsoi päätehtäväkseen huolehtia tiedekunnan tutkimus- ja opetusympäristöt kuntoon. Hannu loi ympärilleen lämpöä ja luottamusta sekä hyvinä että vaikeina aikoina. Hänen hymynsä ja rauhallisuutensa jäävät muistoihimme.

Antti Sukura

Anna Valros

Olli Peltoniemi

Kirjoittajat ovat Hannu Saloniemen professorikollegoita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset