Mauno Turunen 1923–2022

Apteekkari

Mauno Turunen

19.11. 2:00

Apteekkari Mauno Turunen kuoli Espoossa 14. lokakuuta 2022. Hän oli 99-vuotias, syntynyt Varpaisjärvellä 10. elokuuta 1923 Fredrik ja Maria Turusen maanviljelijäperheeseen.

Turusen, kylänsä ensimmäisen oppikoululaisen, koulunkäynnin Iisalmessa katkaisi jatkosota. Hän palveli ensin vapaaehtoisena Rukajärvellä lääkintäalikersanttina ja upseerikoulun jälkeen Itä-Kannaksella joukkueenjohtajana.

Sodan päätyttyä Turunen kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui 1954 proviisoriksi Helsingin yliopistosta. Opiskelun loppuvaiheessa hän avioitui kollegansa Kerttu Kalskeen kanssa, ja heille syntyi kaksi lasta.

Valmistuttuaan Turunen työskenteli Iisalmen ja Rautalammin apteekeissa sekä Tampereen Rohdoksen palveluksessa. Vuonna 1964 hän siirtyi johtamaan perustettavaa Mikkelin Rohdosta.

Turusen apteekkariura alkoi 1971 Ilomantsin apteekissa. Maaseutuapteekissa työpäivät olivat pitkiä, ja lisäksi rasitti jatkuva yöpäivystys. Vuonna 1978 Turunen siirtyi apteekkariksi Lappeenrantaan ja edelleen Espoon Viherlaaksoon 1984, josta jäi eläkkeelle vuonna 1990.

Turunen työskenteli lähes koko työuransa yhdessä proviisorivaimonsa kanssa. Heitä yhdisti yrittäjähenkinen ja periksi antamaton usko omiin kykyihin myös vastoinkäymisten sattuessa.

Turunen tunnettiin avuliaana ja aikaansaavana henkilönä. Hän oli päätöksissään nopea ja pani päätöksensä myös ripeästi toimeen. Työnantajana hän oli pidetty ja suoraselkäinen ja vaali hyvää ja lämminhenkistä asiakaspalvelua, mistä asiakkaat antoivat hänelle kiitosta.

Turusella oli lukuisia ammattialansa luottamustehtäviä esimerkiksi Karjalan ja Kymen apteekkaripiirin johtokunnassa, Suomen Apteekkariyhdistyksen hallituksessa ja Tamron hallintoneuvostossa. Hän oli myös Senioriapteekkarit ry:n perustajajäsen.

Eläkkeellä ollessaan Turusella oli aikaa rakkaalle harrastukselleen kirjoittamiselle. Merkittävin Turusen kirjoittama teos on Lääkkeen tie sodissamme vuosina 1939–1945, jota on myöhemmin siteerattu useissa eri yhteyksissä. Lisäksi hänen eläkevuosiaan sävytti monipuolinen esitelmätoiminta etenkin farmasiasta, lääkehuollosta ja sodasta.

Leskeksi jäätyään Turunen löysi kollegansa, synnyinkylänsä naapurin tytön, jonka kanssa aktiivinen elämä jatkui vuosikymmeniä.

Metsästys, kalastus ja luonnossa liikkuminen olivat Turuselle lähellä sydäntä. Näiden lisäksi hän harrasti ja seurasi intohimoisesti monenlaisia urheilulajeja elämänsä loppuun saakka.

Anttolasta kuusikymmentäluvun alussa hankitusta kesäpaikasta tuli Maunolle ja koko suvulle tärkeä. Siellä ukki opetti viidelle lapsenlapselleen luonnon ihmeitä ja etenkin kalastuksen jaloja taitoja.

Aktiivisuus, uuteen tarttuminen, periksiantamattomuus ja laajakatseisuus olivat Mauno Turuselle tyypillistä koko elämän ajan, ja nämä oman elämänsä asenteet hän on onnistunut välittämään lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Inka Kauste

Noora Turunen

Kirjoittajat ovat Mauno Turusen tytär ja lapsenlapsi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset