Tapani Rantala 1934–2022

Taidemaalari

Tapani Rantala

9.1. 2:00

Taidemaalari Tapani Rantala kuoli 14. joulukuuta 2022 Rovaniemellä. Hän oli 88-vuotias, syntynyt Ylitornion Pessalompolossa 7. toukokuuta 1934.

Rantalan ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin Rovaniemellä 1966 juuri valmistuneessa Alvar Aallon Lapponica-salissa. Abstrakteja informalistisia teoksia hankittiin kauppaneuvos Veli Aineen kokoelmiin.

Rantala vaikutti 1960- ja 1970-luvun vaihteen Helsingin kulttuurielämässä työskennellen Wäinö Aaltosen entisessä ateljeessa. Näyttely Kulttuuritalolla esitteli kantaaottavia teoksia, kuten Siirtotyöläinen vuorineuvoksen olohuoneessa. Laajaa mielenkiintoa herätti avohakkuiden vastainen Osara on puhunut (1969).

Rantala pyrki kuitenkin kohti ihmisen kuvaamista, mitä ei hänen mielestään Suomessa enää opetettu akateemisella tasolla. Opinnot Leningradin Repin-instituutissa 1973–1975 mahdollistivat muotokuvat ja suuret henkilösommitelmat.

Pidettyään muotokuvanäyttelyn Galleria Strindbergillä 1975 Rantala lähti perheineen maalausmatkalle Tornionjokilaaksoon. Matkan seurauksena perustettiin Alatornion Kirkonmäelle Ateljeekoti Pohjansaajo, jonne saapui yleisöä ja malleja kaikilta yhteiskunnan tasoilta.

Rantala maalasi elämänsä aikana lukuisia muotokuvia Suomen merkkihenkilöistä ja tavallisista ihmisistä, kuten Timo K. Mukasta, Jouko Törmäsestä, Eero Mäntyrannasta, Virpi ja Katja Kätkästä sekä Kelan pääjohtajasta Jaakko Pajulasta. Lemmenjoella maalattiin Jouni Jomppanen, Sevettijärvellä kolttasaamelaisia.

Ensimmäinen suurtyö Lapissa oli Veitsiluoto Oy:n tehtaan aulan diptyykki. Sitä seurasivat suurikokoiset poroerotusaiheet ja luontoaiheinen teos Ivalon lentokentälle. Viime aikojen yhteismuotokuvat kokosivat yhteen historiallisesti toisiinsa vaikuttaneita ihmisiä. Taidehistorioitsija Altti Kuusamo kuvaakin Tietäjien aika -seinämaalausta (Lapin yliopisto, 2019) oman aikansa ja paikkansa Ateenan kouluksi.

Rantalalla oli oma selkeä ajatus ihmisen kuvaamisen tärkeydestä. Abstrakti informalismi antoi hänelle näkyvyyttä mutta ei tavoittanut ihmisenä olemisen merkitystä. Rantala kääntyi radikaalisti pois aikansa pääsuuntauksista ja rakensi provosoivan itsepäisesti taiteen virallisista instituutioista irrallisen oman tiensä.

Jos Lapin elinkeinojen kuvaus Rantalan tuotannossa sai voimansa hänen isänsä sukujuurilta Pessalompolosta, niin ihmisen kohtaamisen filosofia juonsi äidiltä – Lahden porvarisperheestä erämaajärven rannalle 1920-luvulla tulleelta opettajalta, jolla oli rakastava suhtautuminen kaikenlaisiin ihmisiin.

Klassisen taidekoulutuksen saaneen Tapani Rantalan kyky kunnioittaa erilaisia ihmisiä oli perusta hänen merkitykselleen muotokuvamaalarina. Viimeiset siveltimenvedot hän maalasi tilausmuotokuvaan juuri ennen sairaalaan joutumista.

Varpu Rantala

Mauri Ylä-Kotola

Kirjoittajat ovat Tapani Rantalan tytär ja ystävä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset