Hannu Juntunen 1943–2022

Professori

Hannu Juntunen

12.1. 2:00

Professori Hannu Juntunen kuoli 7. joulukuuta 2022 Vantaalla äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli 79-vuotias, syntynyt Torniossa 18. toukokuuta 1943.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Ikaalisten yhteiskoulusta 1961 Juntunen opiskeli Helsingin yliopistossa teologian kandidaatiksi 1965, minkä jälkeen hänet vihittiin papiksi. Jatkettuaan teologian opintojaan Juntunen väitteli tohtoriksi 1982. Hän suoritti myös filosofian maisterin tutkinnon 2006. Oikeustieteen tohtoriksi Juntunen väitteli Lapin yliopistossa 2013. Helsingin yliopisto nimitti hänet oikeusteologian dosentiksi 1999.

Juntunen sai vuonna 2003 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan ritarimerkin. Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen 2015.

Juntusen tehtävät työelämässä 1965–2005 painottuivat kolmeen vaiheeseen. Hän toimi eri opetus- ja hallintotehtävissä koululaitoksen palveluksessa Helsingissä ja Torniossa. Sen jälkeen hän siirtyi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palvelukseen ja toimi Kirkon kasvatusasiain keskuksen kouluasiain sihteerinä, Piispainkokouksen sihteerinä ja Piispainkokouksen teologisensa sihteerinä.

Hänellä oli 1973–2004 useita sivu- ja luottamustoimia, jotka kaikki liittyivät kirkolliseen opetukseen ja kasvatukseen sekä hallintoon valtakunnallisella tasolla, myös Opetusministeriössä ja Kouluhallituksessa.

Työuransa lopulla Juntunen toimi myös Juntusten sukuseuran puheenjohtajana ja vuosina 2000–2021 yliopistollisena luennoitsijana, väitöskirjojen esitarkastajana ja vastaväittäjänä.

Professori Juntunen julkaisi kaikkiaan 17 monografiaa, sekä tieteellisiä että niiden perusteella syntyneitä esseekokoelmia uskonnollisfilosofisin pohdinnoin. Viimeinen esseekokoelma Mystinen todellisuus ilmestyi viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Hän myös kirjoitti lausunnon eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle terveydenhuollon henkilöstön oikeudesta kieltäytyä eutanasiasta vakaumuksellisista syistä.

Hannu oli lempeä ja huolehtivainen puoliso, isä ja isoisä. Hänen elämäänsä värittivät huumori ja loputon uteliaisuus elämän ihmeen edessä. Hän nautti lasten ja lastenlasten touhujen seuraamisesta hymynkare suupielessään. Antoisia olivat myös syvälliset keskustelut eri aloille koulutettujen jälkeläisten kanssa.

Hannun sielu lepäsi Kainuun metsä- ja järvimaisemissa, joihin liittyen hän mielellään jakoi suvun ja perhekunnan menneiden aikojen tarinoita läheistensä iloksi.

Jyrki Knuutila

Mikko Juntunen

Kirjoittajat ovat Hannu Juntusen ystävä ja professorikollega sekä poika.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat muistokirjoitukset