Dosentti, yliopistonlehtori Vesa Suominen kuoli vakavan sairauden murtamana Turengissa 1. tammikuuta 2023. Hän oli 68-vuotias, syntynyt Kajaanissa 14. tammikuuta 1954.
Suominen valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1983. Tampereen yliopisto eli 1970-luvulla poliittisen kuohunnan aikaa, ja Suominen eli mukana sekä kirjastoalan koulutuksen kehittymisessä että kirjastoalan järjestötoiminnassa.
Hänen kirjastouransa alkoi Kajaanin kaupunginkirjastossa 1980-luvulla, josta hän siirtyi Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen kirjastoon amanuenssiksi. Suominen jatkoi myös yliopisto-opintojaan ja valmistui vuonna 1988 yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi.
Hänen lisensiaatintyönsä käsitteli kahta aihetta, joiden parissa hän teki tutkimustyötä lopun elämäänsä. Ne olivat strukturalistinen merkkiteoria ja tiedon järjestäminen. Jälkimmäisen Suominen näki kirjastoteorian ja kirjastotyön perustana. Vuonna 1997 valmistunut väitöskirja ja useat muut julkaisut liittyivät tähän aihepiiriin.
Kirjastoalan koulutuksen painottuminen Etelä-Suomeen aiheutti pätevän henkilökunnan vajeen Pohjois- ja Itä-Suomessa, ja Oulun yliopistoon päätettiin perustaa alan koulutusta ja tutkimusta tekevä yksikkö. Vuonna 1987 suunnittelutoimikunta kiinnitti Suomisen suunnittelijaksi. Sittemmin hän siirtyi oppiaineen ensimmäiseksi lehtoriksi, josta tehtävästä eläköityi vuonna 2017. Hän oli alan merkittävä kouluttaja laajemminkin, mm. täydennyskoulutuksen kursseilla, joiden avulla pätevöitettiin kirjastoalalle satoja henkilöitä.
Tutkimuksellisesti Suominen edusti merkittävää poikkeusta suomalaisessa informaatiotutkimuksessa, jossa suuntauduttiin tarkastelemaan kirjastotoimintaa vain yhtenä esimerkkinä informaation välityksestä. Kiistaa siitä, kuuluiko kirjastoa tutkia itsenäisesti vai vain yhtenä informaation jakelun muotona, Vesa kävi koko uransa. Hän piti kirjastojen perustehtävänä erityisesti humanistista vastuuta kirjallisuudesta ja sen saatavuudesta. Hän taistelikin käyttäjälähtöisyyttä vastaan, jollei siihen sisälly ymmärrystä kirjastolaitoksen kulttuurihistoriallisesta tehtävästä.
Suominen toimi aktiivisesti alan järjestöissä ja vaikutti kirjastoalan käytäntöihin Suomessa. Vesan ääni kuuluikin useassa kokouksessa ja seminaarissa muistuttamassa siitä, miksi kirjastot ovat tärkeitä ja miksi kirjastojen tutkiminen ja tieteellinen kehittäminen on tärkeää.
Vesa Suominen oli tunnettu myös filosofisesta oppineisuudestaan. Hänen elinikäisen filosofisen kiinnostuksensa kohteena oli René Descartesin ajattelu, mikä sekin on vähemmän harrastettu filosofian ala Suomessa. Siinäkin Vesa oli oman tiensä kulkija.
Pirjo Tuomi
Jarmo Saarti
Kirjoittajat ovat Vesa Suomisen puoliso sekä oppilas ja yhteistyökumppani.