Professori emeritus Veijo Raunio kuoli 25. joulukuuta 2022 kotonaan Tammisaaressa 93-vuotiaana. Raunio syntyi 17. helmikuuta 1929 Kemin maalaiskunnassa. Hän oli mikrobiologian ja immunologian osaaja, ja hän toimi pitkään Kansanterveyslaitoksessa, nykyisen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen edeltäjässä.
Raunio tuli ylioppilaaksi Turun lyseosta 1948 ja valmistui lääkäriksi 1957 Turun yliopistosta. Hän sai laboratoriotutkimuksen erikoislääkärin pätevyyden 1961, jonka jälkeen hän oli tutkijavierailulla Yhdysvaltain terveysvirastossa (National Institutes of Health, Geographic Medicine and Genetics Section) 1962–1964. Laboratorion johtaja oli Baruch Blumberg, joka sai Nobelin palkinnon 1976 B-hepatiittiviruksen löytämisestä. Tähän tärkeään löydökseen tehtiin pohjatyötä Fox Chase Cancer Center-tutkimuslaitoksessa, jossa Raunio myös vieraili vuoden ajan.
Raunio toimi ylilääkärinä Oulun sero-bakteriologisessa laboratoriossa 1964–1973, jonka jälkeen hän siirtyi Oulun yliopiston kliinisen mikrobiologian ja immunologian professoriksi. Sen jälkeen hän oli Kansanterveyslaboratorion apulaisjohtaja 1976–1982 ja tämän jälkeen Kansanterveyslaitoksen (KTL) johtaja professorin arvolla, kunnes jäi eläkkeelle 1991. Hänen työtehtäviinsä kuului muun muassa toimia Maailman terveysjärjestön (WHO) asiantuntijana paikan päällä, esimerkiksi Afganistanissa ja Egyptissä.
KTL teki väestön terveyteen, terveyden edistämiseen sekä sairauksien ehkäisyyn liittyvää soveltavaa tutkimusta. Se kehittyi erityisesti pääjohtaja Jussi Huttusen aikana pääosin 1980-luvulla rutiinipalveluksia sairaaloille ja terveyskeskuksille tekevästä laboratoriosta kansainvälisesti merkittäväksi tutkimuslaitokseksi. KTL:ssa työskenteli 1970- ja 1980-luvuilla moni suomalaisen ja kansainvälisen lääketieteen uranuurtaja, kuten Pirjo Mäkelä, Kari Cantellja Pekka Puska. KTL oli olennainen asiantuntija terveysasioissa sekä valtiovallalle että muille yhteiskunnallisille päätöksentekijöille, ja tätä perinnettä jatkaa KTL:n seuraaja eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Veijon viimeisiä vuosia varjostivat keuhkosarkoidoosi, silmänpainetauti ja lopuksi vielä Alzheimerin tauti. Jälkimmäinen oli raskasta miehelle, jolla oli ilmiömäisen hyvä muisti. Tästä huolimatta hän pysyi omana persoonanaan loppuun asti.
Veijo Rauniota lähemmin tuntevat ihmiset muistavat hänet monilahjakkuutena, jolta sujui niin urkujen ja cembalon soitto kuin piirtäminen ja maalaaminenkin. Valokuvaaminen oli myös rakas harrastus. Hänellä oli viisi lasta, yhdeksän lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta.
Hannu Raunio
Kirjoittaja on Veijo Raunion vanhin lapsi.